Liikkuvassa perhekerhossa ulkoillaan aina – eikä koskaan lähdetä kotiin masut kurnien
Haluamme, että ihmiset oppivat ulkoiluun. Sisäleikkipaikkoja ja -harrastusmahdollisuuksia on mielestämme ihan tarpeeksi, joten täällä liikutaan aina pihalla, lähikentillä ja -metsissä. Sisällötkin on helpompi suunnitella ilman sisäliikkumisen varasuunnitelmaa, kertoo Tuusulan seurakunnan liikunta-agentti Satu Rathgeber Liikkuvan perhekerhon toiminnasta.
Joka toinen lauantaiaamu Tuusulan seurakuntakeskuksen pihamaalle kerääntyy noin 40-50 innokasta liikkujaa. Yhteisten alkuleikkien jälkeen hajaannutaan omatoimisesti kierrettäville liikuntapisteille, joilta palataan yhteiselle keittolounaalle ennen kuin suunnataan puolilta päivin takaisin kotiin tai muihin menoihin.
– Nälkäisenä ei kohti kotia tarvitse lähteä! Seurakuntakeskuksen ruokalassa aikuiset ja kouluikäiset saavat keittolounaan kahdella eurolla ja pienimmät ilmaiseksi. Kun ensin on liikuttu ja touhuttu, lounaalla saadaan masut täyteen ja vaihdetaan samalla kuulumisia. Haluamme vaalia yhteistä ruokailuhetkeä ja saamme siitä aina ihanaa palautetta, sanoo Rathgeber.
Tuusulan seurakunnassa Liikkuviin perhekerhoihin ovat tervetulleita kaikenlaiset perheet. Isovanhempia mukana on ilahduttavan paljon, joten samalla kun vahvistetaan ylisukupolvista kanssakäymistä, ikäihmisetkin saavat tärkeää liikuntaa. Toimintaa varten on koottu liikuntatiimi, jossa on kaksi seurakunnan työntekijää ja vapaaehtoisia perheitä. Rathgeberistä tuli liikunta-agentti pari vuotta sitten, kun Espoon hiippakunta haki liikunta-agentteja Liikuntaa lapsen ja nuoren arkeen -hankkeeseen.
– Olin jo muutamia vuosia miettinyt, miten liikunnallista toimintaa saataisiin edistettyä seurakunnan työssä ja erityisesti lasten ja nuorten ja perhetyössä. Hain tehtävään ja tulin valituksi Espoon ohella myös Helsingin hiippakunnan liikunta-agentiksi.
Liikunta-agentin tehtävä on levittää liikunnan ilosanomaa
Parivuotisen hankejakson aikana liikunnallista toimintaa kartoitettiin kaikissa hiippakunnissa ja nyt tarkoitus on uusien liikunta-agenttien avulla levittää toimintamallia edelleen rovastikuntiin ja seurakuntiin.
– Toki seurakunnissa on jo paljon liikunnallista toimintaa, kuten leirejä, kerhoja ja sporttiripareita, mutta onko toiminta tarpeeksi näkyvää, tiedetäänkö niistä, pohtii Rathgeber. Liikkumisen tärkeyttä ja liikunnallisia toimintamuotoja tulisi rohkeammin tuoda esiin varsinkin tällaisena aikana, kun yhä nuorempina jäädään liiaksi kiinni erilaisiin älylaitteisiin. Kasvaville lapsille tulee luoda vaihtoehtoisia puitteita, joissa he pääsevät kokemaan myös kehollisuutta ja oppimaan asioita yhdessä. Perhekerhot mahdollistavat juuri liikunnan ja yhdessä tekemisen ilon ylisukupolvisia kokemuksia.
– Kun eletään näin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, olisi mielestäni hyvä keskittyä liikunnan ilosanoman eteenpäin viemiseen urheilu- ja suorituskeskeisyyden sijaan. Siihen, että liikkuminen voi olla ja saa olla ´vain´ hauskaa, hän painottaa.
Ajankohtaisen mahdollisuuden ilosanoman edistämiselle tarjoaa Unelmien liikuntapäivä 10.5. Viime vuonna Tuusulan seurakunnassa liikuntapäivä venyi etkoista ja jatkoihin. Etkoilu aloitettiin päiväkerhoryhmissä jo pari viikkoa etukäteen. Varsinaisena Unelmien liikuntapäivänä järjestettiin mm. Syvällistä suppausta -retki aikuisille sekä ylisukupolvisten unelmien toteutusta perhekerhoissa. Tänä vuonna suunnitelmissa on ainakin unelmien toimintarata, jonka lisäksi aikuiset voivat unelmoida kahvakuulailun parissa.
– Mukaan vaan muutkin seurakunnat Unelmien liikuntapäivään! haastaa Rathgeber. Sellaista pientä hauskaa matalan kynnyksen liikkumista, jonka järjestäminen on helpointa tietysti ulkona.