Kunnat ja seurat yhdessä liikkeen lisääjinä

Liikkujan polku -verkostotilaisuuden teemana oli seurojen, paikallisyhdistysten ja kuntien yhteistyö liikkeen lisäämisessä. Näkökulmia tarjottiin haasteista suoranaiseen hypeen.

Lisää liikettä -yksikön johtaja Pekka Nikulainen totesi teeman liittyvän liikkeen lisäämisen ohella seuratoiminnan uudistumiseen sekä kuntien vahvistuvaan rooliin hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä.

Tilaisuudessa kuultiin erilaisista käytännön malleista Jyväskylästä, Mikkelistä ja Turusta.

– Lisäämällä yhteistä ymmärrystämme siitä, miten vastaavanlaiset toimintamallit toimisivat muuallakin, yhä useampi voi löytää itselleen mielekkään yhteisöllisen harrastuksen urheiluseurassa tai paikallisyhdistyksessä, Nikulainen johdatteli mielenkiintoisten puheenvuorojen pariin.

Hypeä edusti harrastepesiksen noste. Pesäpalloliiton asiantuntija Satu Mikola sanoi liiton näkökulmasta olevan todella hienoa nähdä, että kansallispeli on edelleen kansan sydämessä.

– Harrastepassin lunastaneiden määrä on muutamassa vuodessa miltei kolminkertaistunut. Motiivit ovat tuttuja, laji on monipuolinen, yhdistää eri-ikäisiä ja -tasoisia ja kentällä on hauskaa.

Jyväskylän Valon varapuheenjohtaja Sini Siekkinen kertoi kokemusten naisten matalan kynnyksen harrastepesiksestä vahvistavan täysin samat asiat.

– Pelaajien ikähaitari on kuudestatoista yli kuuteenkymppiin ja jokaisen taitoja kehitetään ilon kautta. Seuran jäsenmäärä kasvaa kohisten, kun kahdessa kaudessa harrastepesis on tavoittanut sohvaperunatkin. Kysymykseen, miten sohvaperunan saa liikkeelle, Siekkinen totesi, että toivottamalla hänet tervetulleeksi semmoisena kuin on. Kaupungin rooli on toistaiseksi ollut suhteellisen pientä, kuten kentän kunnostusta, mutta tarkoitus on ryhtyä miettimään senkin laajentamista.

Kokeiluista pitkäjänteisyyteen

Meijän Mikkeli -osallisuushanketta ja sen osaa Meijän Mikkeli Sport -seurahanketta avasivat projektipäällikkö Hannu Korhonen ja ESLin hanketyöntekijä Heikki Siitonen. Meijän Mikkeli -hankkeessa on järjestetty seurojen, vertaisohjaajien ja Mikkelin kaupungin yhteistoimintana mm. senioreille kohdennettuja liikuntavuoroja Saimaa Stadionilla.

– Joka kerralla on ollut 70-150 osallistujaa mukana ja porukka nauttii. Yhteisölliseen seura- ja harrastetoimintaan osallistuminen voisi tarjota erityisesti yksinäisyyttä poteville paljon nykyistä enemmän mielekästä sisältöä, sanoi Korhonen.

Seurahankkeella kartoitetaan, miten osallisuus ymmärretään seuroissa ja miten ihmisiä kutsutaan mukaan toimintaan. Käytännön kokeiluja ovat harrastavien lasten isovanhemmille kohdennettu Vanhassa vara parempi -ohjelma ja Tuu koittaa! aikuisten liikuntakoulu.

– Liikuntakoulut ovat ohjattuja neljän kerran matalan kynnyksen liikuntakokeiluja. Seurat vastaavat sisällöstä ja ohjauksesta. Me tiedotamme ja korvaamme seuralle ohjaaja- ja tilakulut. Hyviä kokemuksia on jo saatu, kertoi Siitonen.

Turussa kaupungin Liikuntapalvelukeskus ja TULE-tietokeskus edistävät yhteistyössä Selkäyhdistyksen, Luustoyhdistyksen, Nivelyhdistyksen ja Reumayhdistyksen kokoamaa tietoa tuki- ja liikuntaelinterveydestä. Liikuntapalvelukeskuksen vs. erityisasiantuntija Johanna Friman kiitteli konkreettisena hyötynä kumppanuusyhdistysten tuottamaa liikuntatarjontaa.

– Yhdistysten tarjoamaan yli 50 liikuntatoimintoon voi osallistua jokainen turkulainen ja Turun seutukunnan asukas, yhdistyksiin kuulumista ei edellytetä.

TULE-tietokeskuksen koordinaattori Terhi Pihlajaniemi puolestaan korosti kaupungin roolia.

– Yksittäiset yhdistykset pitäytyvät helposti omaan tapaan toimia. Sen muuttamisessa kaupungin taholta saatu sinnikäs kannustus yhteistyön tekemiseen on ollut tärkeää.

LiikUn kehittämispäällikkö Jukka Läärä kertoi pääpiirteitä Liikunnan palveluketju -prosessista, jonka tavoitteena on terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien ihmisten saaminen liikunnan harrastajiksi.

– Palveluketjun toimivuus edellyttää monialaista yhteistyötä terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisten sekä paikallisten yhdistysten kesken. Ensimmäinen vaihe on lääkärin tai hoitajan vastaanotto, toinen on liikunta- ja elintapaneuvonta, kolmas kunnan matalan kynnyksen starttiryhmä ja neljäs ohjautuminen kunnan yhdistysten liikuntatarjonnan pariin tai vaihtoehtoisesti omatoimiseen liikuntaan sitoutuminen, Läärä tiivisti. Palveluketjusta jo saaduista myönteisistä vaikutuksista on raportoitu mm. Valtioneuvoston kanslian julkaisemassa selvityksessä 2018.

Mitä tarvitaan, jotta kannustavat esimerkit leviäisivät laajemmalle?

Ehdotuksia tilaisuudessa tuli jo kymmenittäin.

Kuntiin matalan kynnyksen toiminnan koordinaattoreita. Vahvaa viestiä rahoittajille, että tarvitaan pitkäkestoista tukea. Mahdollisimman monikanavaista tiedottamista kohderyhmän mukaan. Yhteistyötä eri toimijoiden välillä pitää lisätä. Jokainen meistä toimii puskaradiona! Ja niin edelleen.

Nikulainen kiteytti omia pointtejaan näin.

– Rohkea yhteistyö jopa yllättävien tahojen kanssa on tänään korostunut selvästi. Samoin hyvien mallien avoin jakaminen, joka mahdollistaa niistä oppimisen ja tarvittaessa niiden parastamisen. Jotta malleista tulisi myös pysyviä, haasteena on taloudellinen kestävyys. Näiden esimerkkien valossa on nähtävissä viitteitä siitä, että uudenlaisella yhteistyöllä on positiivista vaikutusta myös toiminnan kannattavuuteen. Se tiedetään, että merkityksellisiksi kokemistaan asioista ihmiset ovat valmiita myös maksamaan.

Liikkujan polku -verkostotilaisuuksien materiaalit >

Olympiakomitean koordinoima Liikkujan polku- verkosto on avoin kohtaamispaikka kaikille, jotka haluavat lisätä liikettä. #sitäonliikkeellä