Rakenteet elämäntapalajin ympärillä vankistuvat – rullalautailu ottaa syksyllä ison kehitysaskeleen Tampereella
Sammon keskuslukiossa Tampereella käynnistyy syksyllä skeittilinja, jossa yhdistyvät rullalautailu ja viestintä. Askel on merkittävä ensiaskel kohti järjestäytyneempää toimintaa tuoreessa olympialajissa, mutta samaan aikaan lajipiirit korostavat pitkän, monipuolisen ja autonomisen lajihistorian säilyttämisen tärkeyttä.
Kun tulevan kesän Tokion olympiakisojen lajiohjelma julkaistiin, moni kohahti. Yksi uusista lajeista oli rullalautailu. Moni perinteisemmällä urheilukäsityksellä varustettu ajatteli, että onko tämä edes urheilua. Eikä ihme, sillä samaa kysymystä on puinut myös moni skeittaaja.
Skeittauksen ja huippu-urheilun suhde ei missään nimessä ole ongelmaton edes lajin sisältä katsottuna. Monille harrastajille laji edustaa elämäntapaa, jossa korostuvat ennen kaikkea vahva itseilmaisu ja vapaus, kun taas mielikuvat sanasta urheilu liittyvät monella strukturoituun hampaat irvessä -meininkiin. Vaikka rullalautailu on kovaa hikiliikuntaa, harrastajat eivät miellä sitä urheilemiseksi – puhumattakaan sanasta harjoittelu.
Kuvaavaa on sekin, että lajin suomalainen kattojärjestö Suomen Rullalautaliitto ry luokitellaan nuorisojärjestöksi – ei siis urheilujärjestöksi, kuten muiden lajien kattojärjestöt. Liiton puheenjohtaja Teemu Grönlund kykenee sanoittamaan oman kokemuksensa kautta monen tuntemukset.
– Lajimme on edullista ja matalan kynnyksen harrastamista. Harrastuspaikat soveltuvat mihin tahansa kaupunkiympäristöön; rajana on vain oma mielikuvitus. Tämä on myös hyvä tapata löytää uusia kavereita, matkustaa ja löytää uusia paikkoja, Grönlund luettelee.
– Se on aika subjektiivinen kokemus, mikä skeittauksessa on hienointa jokaiselle itselleen. Minulle se on ollut elinikäinen harrastus, vaikka olen toki harrastanut kaikenlaista muutakin. Skeittaus on jäänyt. Vapaus, ystävät ja uusien asioiden löytäminen skeittauksen kautta, vaikkapa musiikissa, kulttuurissa ja taiteessa – kyllä sillä on ollut iso vaikutus elämääni ja niin moneen juttuun.
Skeittilinja Sammon keskuslukioon
Kun rullalautailu olympiaohjelmaan lisättiin, sillä on oma vaikutuksensa. Autonominen elämäntapaurheilun leima ei ihan heti ole vaarassa, mutta on selvää, että rinnalle alkaa nousta yhä vahvemmin myös kilpaurheilullinen puoli – kuten on käynyt vaikkapa lumilautailussa.
Kun kilpaurheilullinen aspekti nostaa päätään, syntyy tarvetta myös järjestelmällisemmälle toiminnalle. Rullalautailu ottaa järjestäytymisessä ison askeleen tulevana syksynä, kun Sammon keskuslukiossa Tampereella käynnistyy skeittilinja, jossa yhdistyvät skeittaus ja viestintä.
Linjalle hyväksyttävät tekevät luonnollisesti normaalit lukio-opinnot, mutta saavat linjan opinnoista opintosuorituksia valinnaisiin opintoihinsa. Lisäksi skeittilinjalaisilla on mahdollisuus osallistua Tampereen yliopiston kestävän kaupunkikehityksen opintoihin.
Tässä pisteessä ei olla sattumalta. Ensinnäkin Tampereelta löytyy erittäin aktiiviset paikallistoimijat, lähtien paikallisseura Pirkanmaan Kaarikoirista, jonka puheenjohtaja Grönlund myös on. Kun Tampereen Hiedanrantaan alettiin puuhata seuran johdolla moniulotteisempaa harrastuspalvelua ja ympärivuotisia harrastusmahdollisuuksia skeittaukseen, samalla syntyi idea, että kaupunkiin pitäisi saada skeittilinja.
Malli löytyi läheltä, sillä Ruotsin Malmössä on kokonainen skeittilukio. Yksityisessä lukiossa on painotettu taideaineita, viestintää ja skeittausta.
Kun idea syntyi, siitä puhuttiin myös poliittisille päättäjille. Tampereen kaupungin ja poliittisten päättäjien rooli kokonaisuudessa onkin ollut ratkaiseva. Isot pyörät alkoivat pyöriä, kun Vihreät ja SDP tekivät valtuustoaloitteen. Se hyväksyttiin, minkä jälkeen asia päätyi lukiokoulutuksen johtajalle Jorma Suonion ja sitä kautta Sammon keskuslukion rehtorin Tuija Ylöniemen työpöydälle.
– Aloimme miettiä, minne tällainen kokonaisuus sopii. Meillä on täällä urheilun erityistehtävä ja erikseen kaupungin painotus viestinnästä, joten tänne se sopii huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi musiikin erityislukioon, Ylöniemi kuvaa prosessia.
– Meillä on viestintälinjalla muun muassa valo- ja videokuvaamiseen sekä journalistiikkaan liittyvää opetusta ja tapahtumatuotantoa. Ne linkittyvät skeittilinjaan. Sen lisäksi meillä on tiivistä yhteistyötä Tampereen urheiluakatemian kanssa, joita pystyvät – sekä konkreettisen treenin että muiden tukitoimintojen muodossa – hyödyntämään ne, jotka keskittyvät skeittaukseen nimenomaan urheilulajina.
”Aika on kypsä sille, että myös valmennuksen puolta nostetaan”
Lyöttäytyminen urheilulukion kylkeen olisi helppo nähdä jopa ratkaisevana askeleena kohti rullalautailun ”huippu-urheilullistumista”. Varsinkin, kun samaan aikaan laji on osittain Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön tehostamistuenkin avittamana panostanut valmentajien osaamisen kehittämiseen ja koulutukseen. Samu Karvonen ja Jussi Korhonen ovat tässä mielessä lajipioneereja – ensimmäisiä skeittauksen ammattilaisia, jotka ovat siirtyneet valmentajan uralle.
– Se on iso mahdollisuus. Skeittaaminen on niin laaja, monimuotoinen ja omaehtoinen laji, että rakenteita ei ole ympärille syntynyt ihan samalla tavalla kuin perinteisemmissä lajeissa. Tämä on lajinakin jo niin erilainen. Tämä palikka on yksi osa kokonaisuutta. Tämä laji on nyt olympiakisoissa, ja aika on sitäkin kautta kypsä sille, että myös valmennuksen puolta nostetaan, vaikka se ei kaikki kaikessa skeittauksessa olekaan, Grönlund pohtii.
– Kehitystä on alettu viedä siihen suuntaan, että pyritään saamaan samanlaista pysyvyyttä taustalle seura- ja liittotoimintaan kuin muillekin lajeille. Tässä maassa panostetaan paljon perinteisempiin lajeihin, mutta nuoret ovat jo pidempään hakeutuneet myös omaehtoisempiin lajeihin, mistä kertoo myös meidän kasvaneet harrastajamäärämme. Jotain täytyy kehittää myös organisaatiopuolella.
Urheilullista ja etenkin valmennuksellista puolta korostaa myös rehtori Ylöniemi.
– Tässä on monta eri näkökulmaa. Yksi on lajin olympiastatus; jos me haluamme Suomessa menestyä, jotenkin meidän täytyy pystyä sitä tukemaan. On tosi hienoa, että nämä valmentajat ovat kouluttautuneet. Ne ovat ensimmäisiä askeleita siinä, että saamme Suomeen jonkinlaisen järjestelmän myös tähän lajiin.
Myös rullalautailun lajiryhmävastaavana Huippu-urheiluyksikössä toimiva Kimmo Yli-Jaskari on mielissään kehityksestä lajin urheilullisen kehittymisen näkökulmasta. Keskittyminen Tampereelle voidaan nähdä merkittävänä ensiaskeleena lajin oman järjestelmän kehittymisen näkökulmasta.
– Nopeasti on lähtenyt lajin järjestelmän kehittyminen liikkeelle. Lajissa on ollut aika yksilöpainotteinen perinne, ja valmentaminen käsitteenäkin on ollut aika vieras. Nyt on valmentajia laitettu koulutukseen, ja toisen asteen koulutukseen on saatu pää avattua Sammon keskuslukiossa. Olen iloinen, että kehitystyö on lähtenyt näin vilkkaasti käyntiin. Matka on toki vasta alussa, mutta nämä ovat hyviä merkkejä tulevaisuutta ajatellen.
60 vuoden kulttuuri ja perinne taustalla
Jotta ei synny vääriä mielikuvia, tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa lajin syvistä perinteistä. Vaikka rullalautailu tulee mukaan urheilulukioon ja sitä kautta yhä vahvemmin urheiluakatemiatoimintaan, vaikka jatkossa lajin parissa on ihan aitoa valmentajuutta ja vaikka laji on jatkossa olympiakisoissa, kyseessä ei ole kilpaurheilullinen vallankumous lajin sisällä.
– Mahdollisuus on tulla myös puhtaasti urheilijana skeittilinjalle, jos on menestystä. Olemme kuitenkin halunneet, että ei tarvitse olla kisaskeittaaja päästäkseen linjalle, vaan sinne voi hakea myös skeittausta harrastavia ihmisiä, joita kiinnostaa päästä elämässä eteenpäin myös muuten. Skeittauksen kautta saa hyvät lähtökohdat erinäköiseen tuottamiseen, itsensä työllistämiseen ja oman polun löytämiseen. Koetamme koulia monipuolisia ihmisiä ja hyviä tyyppejä maailmalle, Grönlund huomauttaa.
– Lajissamme on kulttuuri, joka on kehittynyt 1960-luvulta asti. 60 vuotta on pitkä aika. Siihen sisältyy paljon kulttuurihistoriaa. Kun skeitataan, tapahtuu paljon muutakin samaan aikaan. Usein siinä joku kuvaa, joku auttaa rakentamaan niitä spotteja ja joku tekee niitä kovia suorituksia. Monet ammattilaiset osaavat kuvata ja editoida, ehkä jopa neuvotella itselleen ja kavereilleen sopimuksia. Se on sellaista itsensä työllistämistä ja homman viemistä eteenpäin itse.
Omatoimista, yhteisöllistä. Ne ovat oivia sanoja kuvaamaan skeittipiirejä. Nuorissa ja aikuisissa skeittaajissa löytyy korkeasti koulutettuja henkilöitä, jotka osaavat viedä monelta suunnalta näitä asioita eteenpäin ja perustella näiden tärkeyttä – kuten skeittilinjan nopea perustaminen todistaa.
Ei ole sattumaa, että nimenomaan viestintä on vahvasti skeittilinjan kyljessä. Ylöniemi korostaa, että skeittilinjan kokonaisuudessa on paljon elementtejä, jotka kättelevät 1. elokuuta 2021 voimaan tulevan uudistetun opetussuunnitelman painotusten kanssa.
– Tällä linjalla toteutuu oikeastaan kaikki laaja-alaisen oppimisen osa-alueet, jotka ovat uuden opetussuunnitelman ehkä keskeisin sisältö. Tässä on ilmiöpohjaista oppimista, mutta tähän liittyy myös paljon kestävää kehitystä, aktiivista työotetta, yhteistyön tekemistä ja globaalisuutta. Tämä on ikään kuin koeympäristö sille, mitä se oikeasti voisi olla.
Kun Tampereen kaupunginvaltuusto esitti, että kaupunki lähtee edistämään hanketta, kyseessä oli myös kulttuurinen ilmiö. Tampereella rakennetaan vahvasti Hiedanrannan aluetta, johon skeittaus on keskittynyt. Ajatus on, että siitä tulee ikään kuin uudenlainen kaupunkiympäristö. On haluttu, että ne ihmiset, jotka siellä ovat tekemisissä, ovat myös kehittämässä sitä aluetta.
– Skeittaus liittyy tähän, sillä heillä on siellä harjoitushallit. He ovat ensimmäisiä pioneereja, jotka ovat lähteneet viemään kaupungin sisällä eteenpäin asukkaista lähtöisin olevaa rakentamista. Skeittaus on myös Tampereen kulttuurikaupunkihakemuksessa selkeästi esillä. Tällaista kulttuuria halutaan edistää, Ylöniemi avaa.
Ulkopuoliset eivät määrittele skeittausta
Yhteistyö onkin kaiken a ja o. Grönlund korostaa, että skeittauksella on aivan liian pitkä ja vankka perinne ja itsekunnioitus siihen, että joku ulkopuolinen voisi tulla sanomaan, kuinka lajia tulee jatkossa harrastaa. Kun päässä on yhtä aikaa rullalautaliiton ja paikallisseuran puheenjohtajan hatut sekä vaikutusvaltaa kaupungilla harrastuspaikkojen kehittämisessä, yhteen ihmiseen tiivistyy jo monta liikkuvaa osaa.
– Tässä on ollut useampi ammattiskeittaaja ja muita lajin parissa työskenteleviä suunnittelutyössä mukana. Keskusteluihin on saatu monia eri näkökulmia. Sitä viestiä on annettu sekä urheiluakatemian että lukion suuntaan, että tämän täytyy olla skeittaajien näköinen juttu. Tärkein juttu on ollut se, että päätöksiä tehdessä on ollut skeittaajia mukana. Tätä ei ole rakennettu lajista tietämättömien johdolla, Grönlund korostaa.
– Tärkeää on, että jatkossakin voi hypätä laudan päälle hyvin pienellä kynnyksellä ja nauttia siitä. Kilpaurheilullinen tavoite ei välttämättä ole se ensimmäinen askel, vaan se, että se olisi hauskaa ja luovaa tekemistä kaupunkitilassa. Osa keskittyy kilpaurheiluun, mutta toivottavasti osa nauttii skeittauksesta edelleen ihan muuten vain.
Joka tapauksessa lajin perinne muovautuu jonkin verran. Grönlundin ajattelusta on vedettävissä johtopäätös, että rullalautailu on siirtymässä janalla elämäntapaurheilu/huippu-urheilu joko tai -asetelmasta sekä että -ajatteluun.
– Minä en näe, että se on keltään pois, jos rakenteita skeittauksen ympärillä kehitetään – päinvastoin, saamme lisää tietoa ja pystymme sitä paremmin myös jakamaan. Terveellisemmät elämäntavat tulevat sitä kautta vaihtoehdoksi ja pystymme miettimään myös lasten ja nuorten fyysistä hyvinvointia lajin sivussa, Grönlund korostaa.
Skeittilinja Sammon keskuslukiossa vankistaa entisestään Tampereen jo ennestään vahvaa asemaa lajin keskuksena Suomessa. Kun olosuhteita on ympärivuotiseen harrastamiseen ja kiinnittyminen koulumaailmaan sekä urheiluakatemiaverkostoon tiivistyy, se avaa mahdollisuuksia.
– Tarkoitus on kehittää lukiolinjaa ja harrastusolosuhteita tässä kaupungissa siihen suuntaan, että tämä olisi nimenomaan se paikka, johon kannattaisi lähteä opiskelemaan, jos skeittaaminen kiinnostaa. Täällä on asiat hyvällä mallilla – ei vielä täysin valmiina, mutta asiat kehittyvät koko ajan. Tällaista vastaavaa lukiota ei ole muualla – se on aika poikkeuksellista, että on viestintä- ja urheilulinja samassa lukiossa, Grönlund myhäilee.
– Skeittaus ei ole pelkästään urheilua, joten viestinnän osuus on oleellinen. Lukion oppimäärä on nykyään niin tiukka, että vapaa-aikaa ei liikaa jää. Ajatus tässä on se, että sillä ajalla on mahdollisuus skeitata mahdollisimman paljon. Tässä kuviossa skeittauksesta saa myös opintopisteitä.
Artikkelin kuvat ja video: Vantte Lindevall