Jaa artikkeli Facebookissa Jaa artikkeli Twitterissä Jaa artikkeli LinkedInissä

OlympiaCastin vieraana Jaana Laurila: Mikä on seuranne seuraava edistysaskel?

Aliisa Varuhin: [00:00:14] Tervetuloa OlympialaCastin seuraan. OlympiaCast on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, joka on käynnistynyt syksyllä 2018. Loppuvuoden 2020 pidimme hiljaiseloa ja tämän tauon aikana uudistimme vähän sisältöjämme. Edelleen vankkana kivijalkana säilyy suomalaisen huippu-urheilun ilmiöiden, tarinoiden ja ihmisten esiin tuominen, mutta rinnalle nousee yhä vahvemmin suomalaisen liikunnan ja urheilun toinen iso valinta ja peruskivi eli seuratoiminta. Tämän podcastin löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta. Tämän jakson hostina toimii Aliisa Varuhin.

Aliisa Varuhin: [00:00:57] Tervetuloa OlympiaCastin pariin. Tämän päivän jaksossa me keskustellaan hieman urheiluseuratoiminnasta ja tarkemmin ehkä siitä, että millä tavoin urheiluseuratoimintaa kehitetään ja mitkä ovat niitä tämän hetken kehityssuuntia. Aiheesta on tullut keskustelemaan OlympiaCastin vieraaksi Olympiakomitean seura- ja ja jäsentoimintayksikön johtaja Jaana Laurila, tervetuloa!

Jaana Laurila: [00:01:18] Kiitoksia paljon, hei vaan kaikille. Moi.

Aliisa Varuhin: [00:01:23] Voidaan ehkä alkuun ottaa tällaiset lyhyet esittelyt eli kuka sä oikein oot ja mitä sä teet?

Jaana Laurila: [00:01:30] Joo, mä olen Laurilan Jaana ja työskentelyn Olympiakomitean seura- ja jäsentoimintayksikössä. Siellä oon ollut nyt veturina tuosta syyskuun alusta alkaen.

Aliisa Varuhin: [00:01:42] Sähän olet työskennellyt aktiivisesti urheilun parissa ihan läpi elämäsi niin millaisissa kaikissa seuroissa sä olet ollut mukana ja entä ehkä millaisissa rooleissa näissä seuroissa?

Jaana Laurila: [00:01:52] No, mä olen kotoisin Pohjanmaalta ja Kauhajoelta. Mun kasvattajaseura on Kauhajoen Karhu, joka oli koko mun lapsuuden ja nuoruuden mulle todella rakas ja tärkeä kasvuympäristö. Itse sain liikkua ja kasvaessani vähän sitten vanhemmaksi niin myös rheilla ihan tavoitteellisesti. Karhussa mä yleisurheilin, pelasin jalkapalloa, pesäpalloa ja lentopalloa. Lentopallosta tuli sitten mulle myöhemmin niin sanotusti ykköslaji. Mun esimerkiksi äiti oli tosi aktiivinen talkoolainen ja hän pyöritti usein lentispeleissä kahviota ja yleisurheilukisoissa otti juoksuaikoja muiden vanhempien kanssa. Mä muistan edelleen semmoisen korkean ajanottotorn, jossa vanhemmat istuivat eri tasoissa seuraten tarkasti meitä juoksijoita. Sitten, kun mä täytin 16 ja lähdin lukioon niin mä muutin Vaasaan. Lentis vei mut sinne Vaasan yhteislukioon ja Vaasassa mä edustin Vaasan Vasamaa sekä junioreissa ja SM-liigassa. Mä olin lentiksessä rooliltani passari. Vasamassa oli myös tosi hieno seurayhteisö muun muassa Inhan Kalevin johtamana ja tämä mahdollisti meille hyvinkin ammattimaisen toimintaympäristön ja valmentautumisen, vaikka korvausta pelaamisesta tai valmentamisesta sai hyvin harva. No, sitten kun lukio päättyi niin Vaasasta mä muutin Kauhavalle, jossa mä aloitin Yrittäjän ammattikorkeakoulussa tradenomiopinnot. Näiden opintojen aikana mä ehdin edustaa lentiksessä Seinäjoen Tangoa ja Nurmolaista Jymy-Jussi-euraa. ’99 sitten mä valmistuin opinnoista ja muutin tänne Helsinkiin ja täällä mä vielä pelasin lentistä muun muassa PuMa-Volleyssä, Naarasleijonissa ja Korson Vedossa. Sitten täällä mä liittyin hyvin nopeasti mun muuton jälkeen tohon Hietsu Beach Volley -seuraan elikkä taitaa olla edelleen Suomen suurin beach volley -seura ja siellä mä toimin sitten myös hallituksen rahastonhoitajana jonkun vuoden. Tää oli mulle semmoinen ensimmäinen virallinen rooli seuran hallituksessa ja nyt sitten viime vuoden lopussa me perustettiin meidän naapureiden kanssa tähän, tonne, Sipooseen ja vesiliikuntaan ja retkeilyyn painottuva urheiluseura Sipoonranta SUP & SPORT. Siinä mä olen nyt perustajajäsen ja autan vapaa-ajallani hallitusta seuran käynnistymisessä.

Aliisa Varuhin: [00:04:07] Eli ilmeisesti paljon on lämpimiä muistoja ja hyvin monipuolisesti seuratoiminnasta.

Jaana Laurila: [00:04:14] No joo. Kyllä tota… Tietenkin se jännä, että kun kansalaistoimintaa ei oikein opeteta missään oppilaitoksessa, että kaupallisia aineita ja niin kuin oy – osakeyhtiötoimintaa opetetaan. Muistaakseni kasiluokalla olen jo opetellut perusteita, että varmaan kansalaistoiminta niin kyllä mä olen oppini saanut ihan sieltä niin kuin olemalla liikkuja ja harrastaja ja jonkun sortin urheilija seuratoiminnassa, että se kaikki tietenkin lapsena tuntuu sellaiselta organisoidulta ympäristöltä ja vanhemmat hoitaa asioita, mutta sitten ei oikein tajuakaan kuinka paljon siellä tehdään kaikenlaista – pääosin vapaaehtoisvoimin. Kyllä se tuli sieltä ensikosketus ja sitten oli kiva, että pääsi vähän vanhemmalla iällä mukaan erilaisiin seuroihin ja seuran tehtäviin. Nyt sitten kun 6-vuotias poikani on jäsenenä Östersundomin Sisussa temppukerhossa, joten tota siinä on myös meidän tämänhetkinen seurakontakti.

Aliisa Varuhin: [00:05:11] Eli ootko siis nyt tavallaan tässä viimeisimmässä – tässä minkä te olette naapuruston kanssa perustanut – niin siinä oot nyt ainakin ollut mukana tässä vähän niin kuin seuratoiminnan johtamisessa, mutta oletko muualla ollut?

Jaana Laurila: [00:05:22] Ei, tässä viimeisimmässä niin me haluttiin virkistää meidän asuinaluetta ja haluttiin saada siihen aktiivisuutta. Tietenkin mulla on työroolini kautta mahdollisuus auttaa heitä ja jonkin sortin osaamista, niin autoin heitä tässä seuran perustamisessa, mutta en sitten halunnut roolissani jäädä hallituksen jäseneksi, mutta sparrailen sitä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että monesti ihmiset saattavat perustaa urheiluseuran nimenomaan oman liikuntansa tai perheensä tai lastensa tai sen lähiympäristön liikunnan mahdollistamiseksi tai elinympäristön aktivoimiseksi ja me ollaan varmaan aika hyvä esimerkki, että meitä on 10 perustajajäsentä, jotka kaikki asutaan ihan siinä meidän asuinympäristössä tai hyvin lähellä. Haluttiin… Ja halutaan tarjota itsellemme ja läheisimmille ja tietenkin naapureille ja koko sille niin sanotulle kyläyhteisölle mukavaa kesäistä aktiviteettia; suppailua ja melontaa ja sellaista fat bikea. Tämä on plääni.

Aliisa Varuhin: [00:06:21] Kyllä, kuulostaa erittäin hyvältä. No Olympiakomitean tässä strategiassahan on nimetty nämä kaksi päävalintaa. Toinen näistä on huippu-urheilu, toinen sitten puolestaan tämä seuratoiminta. Tänään nyt, kun keskustelun keskiössä on nimenomaan seuratoiminta niin, mitä tämä seuratoiminta strategisena päävalintana oikeastaan nyt sitten tarkoittaa?

Jaana Laurila: [00:06:49] “Liikunnalla ja urheilulla on ainutlaatuinen voima yhdistää ihmiset, luoda tähtiä, joita seurata. Saada meidät voimaan paremmin sekä ennen kaikkea luottamaan kykyihimme. Lupaus sydäntä pakahduttavasta tunteesta tuo kokonaisia kansoja yhteen. Saa vanhemmat seisomaan penkeillä ja lenkkeilen ylittämään itsensä.” Lukemani sanat on Olympiakomitean strategiasta ja muun muassa tätä kaikkea on seuratoiminta. Olympiakomitealla on tosiaan kaksi päävalintaa: huippu-urheilu ja seuratoiminta. Mä olen todella iloinen, että tänään voidaan jutella tästä seuratoiminnasta ja iloinen siitä, että meidän jäsenet, jotka pääosin on lajiliittoja, niin he ovat valinneet seuratoiminnan toiseksi päävalinnaksi. Huippu-urheilua ei ole ilman seuratoimintaa – myöskin toisinpäin. Lapset ja nuoret tarvitsevat esikuvia ja idoleita ja vaikka vain murto-osasta lapsista tulee huippu-urheilijoita niin onhan se selvää, että se kipinä liikunnalliseen elämäntapaan syttyy usein just seuratoiminnassa, ohjatuissa harjoituksissa, yhdessä kavereiden kanssa harrastaessa tai kilvatessa. Sä kysyit tuota, mitä seuran toiminta valintana tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että meidän tavoite on saada lisää jäseniä seuroihin, vahvistaa seuratoiminnan johtamista ja laatua, mahdollistaa lasten kasvua urheilijaksi ja liikunnalliseen elämäntapaan – kuten äsken jo edellä mainitsin. Lisäksi meidän tavoite on kasvattaa seuratoiminnan työntekijä- ja ammattiurheilijamääriä vapaaehtoistoiminnan rinnalla.

 

Aliisa Varuhin: [00:08:13] Se oli hyvä tiivistys tästä. Tosiaan nyt, kun seuratoiminnasta mainitsit ja ylipäätään, että liikunta ja urheilu on tärkeä osa suomalaista kulttuuria niin seuratoiminnassahan on havaittavissa ihan hurjan paljon potentiaalia. Yhä edelleen löytyy paljon – sitten lapsia, nuoria, aikuisia tai sitten taas iäkkäämpiä, jotka haluaisi ylipäätään mukaan siihen seuratoimintaan ja haluaa liikkua ja ylläpitää sitä urheilullista elämäntapaa. Millaisia toimenpiteitä seurat voivat tehdä, jotta tämän seuratoiminnan pariin tulisi yhä enemmän tästä toiminnasta kiinnostuneita?

Jaana Laurila: [00:08:50] Seuratoiminnassa on tosiaan mukana yli puoli miljoonaa ihmistä. Se tarkoittaa noin 12 % meidän väestöstä. Mä katsoin KIHU:n vuonna 2019 tekemää tutkimusta ja se kertoi myös sen, että vapaaehtoistoimijoista 64 % on miehiä ja vastaavasti 36 % naisia ja, että seurojen vapaaehtoistyön taloudellinen arvo on peräti noin 700 miljoonaa euroa. Seuroissa tehdään vapaaehtoistyötä yli 50 miljoonaa tuntia ja 49 % näistä vapaaehtoistyötä seurassa tekevistä myös harrastaa liikuntaa seurassa. Nämä on mun mielestä semmoisia mielenkiintoisia faktoja, jotka mä halusin tuoda myös tässä esiin, että ne on oikeasti aika vaikuttavia lukuja ja summia. Useinhan perhe tai sukulaissuhde on semmoinen luonnollinen side seuratoimintaan ja sitä kautta myös vapaaehtoistyöhön. Myös elämäntilanne, kenties lisääntynyt vapaa-aika, auttamisen halu tai se missä asuu ja minkälaista toimintaa ympäristö tarjoaa vaikuttaa. Seuratoiminta ei ole aina vain hikoilua, vaan monelle aikuiselle ja erityisesti iäkkäälle ihmiselle vapaaehtoistyö voi tarjota upean yhteisön, jossa voi oikeasti päästä toteuttamaan itseään ja tuntea merkityksellisyyttä ja olla osa yhteisöä. Mielestäni tärkeä ja merkityksellinen vaihtoehto niin kuin todella… Toivoisin, että me vieläkin huomiotaisiin enemmän näitä meidän ikääntyviä ihmisiä, koska tämä voi olla upea tapa – sanotaanko, että jopa se vastine sille yksinäiselle viikonlopulle, että on hyvin erilaisia tapoja tehdä seuratyötä. Meidän tulisi mielestäni tosi avoimesti suhtautua vapaaehtoistyöhön ja tunnistaa, että hyvin erilaiset ihmiset, hyvin eri motiivein ja taustoin voi osallistua erilaisiin seuratoiminnan tehtäviin. Mä itse asiassa eilen juttelin Suomen valmentajien Sari Tuunaisen ja kollegani, valmennusosaamisen asiantuntijan, Kirsi Hämäläisen kanssa ja he nostivat monenlaisia ajatuksia esiin myös ohjaaja- ja valmennustoimintaan liittyen. Todella monet ohjaajat ja valmentajat ovat vapaaehtoistoimijoita ja he kertovat muun muassa sen, että me ei aina välttämättä huomata tai ymmärretä kysyä kaikkia mukaan, että lähtisikö ohjaustoimintaan, lähtisitkö valmentamaan. Kuinka paljon saatetaan menettää tai hukata potentiaalia, kun me ei ymmärretä pyytää tiettyjä ihmisjoukkoja mukaan, esimerkiksi iäkkäitä tai vammaisia ihmisiä.

Aliisa Varuhin: [00:11:16] No, kuten tässä sun aiemmassa kommentissa nyt nostetitkin esiin paljon näitä suuria lukuja, mitä tässä liikunnan ja urheilun keskuudessa Suomessa pyörii. Suomalaiset seurathan järjestää – että järjestetään sitä kilpa- ja huippu-urheilua ja sitten on vahvasti tätä harraste- ja kuntoliikuntaa – se tarjonta on monipuolista. Mutta miten seurat voisi ehkä vielä enemmän monipuolistaa tarjontaansa?

Jaana Laurila: [00:11:42] Mun mielestä ihan ensimmäiseksi olisi hyvä seuratoimintaa läpi elämänkulun. Tämä tarkoittaa lasten ja nuorten toiminnan huomioimista, mutta myös aikuisten harrastamista ja ikäihmisten liikuntaa. Moni seura varmasti pystyisi lisäämään harrastamisen vaihtoehtoja eri kohderyhmille –  edellyttäen toki, että toimijoita on riittävästi. Eli monipuolisen toiminnan ja tarjonnan rinnalla on hyvä koko ajan miettiä, miten houkutellaan lisää ihmisiä yhteisöön. Hyvä olisi pohtia, miten erityisesti me tavoitetaan uudet sukupolvet, jotka motivoituvat erilaisista asioista kuin ehkä me – vanhat jäärät. Sitten aikuiset liikkujat käyttää tosi paljon yksityisiä palveluja, jotka myös esim. seurat voisivat tarjota. Kyllä mä kannustan tosi rohkeasti vaan miettimään uusia kohderyhmiä ja sisältöjä, että aikuisliikkujissa ja ikäihmisten liikunnassa on valtavasti potentiaalia. Yksi asia, minkä mä tietenkin haluan nostaa lasten ja nuorten liikunnasta esiin on tämä Suomen harrastamisen malli. Ministeri Saarikko lanseerasi tämän tosiaan loppusyksystä ja päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle, nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteyteen. Tässä Suomen mallissa yhdistyy lasten ja nuorten kuuleminen harrastustoiveista, olemassa olevien hyvien käytäntöjä toimintatapojen koordinoiminen sekä koulu- ja harrastustoimijoiden yhteistyö. Elikkä Suomen malli tarjoaa tosi paljon mahdollisuuksia myös urheiluseuroille ja me pyritään Olympiakomiteassa vahvasti edistämään sitä, että Suomen mallin hakijat, eli kunnat, mahdollisimman hyvin löytäisi urheiluseurat ympäri Suomen lasten toivoessa iltapäiviin liikunnallista toimintaa. Seuraava kuntahaku starttaa itse asiassa 15.3. Hybridisoituminen, eli tämä julkisen ja yksityisen sektorin toiminnallisten ja rakenteellisten piirteiden sekoittuminen. Aliisa, lunttasin tuon papereista – oli niin vaikeasti sanoittamista, mutta ehkä saitte kiinni. Tämä tarjoaa myös seuroille tosi paljon mahdollisuuksia, että seurat voi tuottaa arvoa myös toiminnoissa, jotka perinteisesti on kuulunut julkiselle sektorille. Muun muassa LIKES on tutkinut tätä ja on havaittu, että liikuntaseuroissa just tämä hybridisoituminen on ilmennyt esimerkiksi palkkatyöläistymisenä, jäsenkortittomien harrastajien lisääntymisenä, osakeyhtiöittämisenä sekä tulorahoituksen monimuotoistamisena julkisilla palvelutehtävillä. Mutta tämä kilpailu harrastajista niin kyllähän se ajaa seurojakin liikuntatarjonnan laajentamiseen ja asiakaslähtöisempään niin sanotusti palvelutuotantoon. Mutta yks semmoinen, ehkä tähän loppuun mä haluaisin vielä sanoa tästä aiheesta, että semmoinen tosi, tosi tärkeätä itselle sydäntä kovin lähellä oleva tekijä on tämä yhteisöllisyys. Kyllä seurat ovat valtavan tärkeitä yhteisöllisyyden paikkoja ja sen yhteisöllisyyden tunteen synnyttäjiä. On upeaa, jos on mahdollisuus kuulua tällaiseen yhteisöön ja se yhteisö voi aidosti tuoda lisäarvoa paikalliselle suuremmalle yhteisölle sekä sen kaikille ihmisille.

Aliisa Varuhin: [00:14:40] Kyllä. Osaatko vaikka itse sanoa, että mitä seurojen ehkä kannattaisi tehdä? Jotain ehkä semmoisia konkreettisia. Vaikka, että millä tavalla seuran olisi hyvä vaikka markkinoida toimintaansa tai ylipäätään viestiä siitä, että mitä se seura tekee?

Jaana Laurila: [00:14:55] Kyllä meidän on pakko lähteä tonne maailmaan, missä meidän tulevaisuuden liikkujat on. Elikkä kyllä mä kovasti kannustan digitalisoitumiseen ja sosiaaliseen mediaan. Mennään vaan vanhat jäärät sinne porukalla, mutta siellä me tavoitetaan ne lapset heidän maailmassaan ja nuoret. Just katsoin aamu-tv:stä: joku opettaja oli tehnyt – olikohan se TikTokiin – oli tehnyt tämmöisen niin kuin hyvinkin perinteisen videon, että hän ihan liitutaululla opetti, mutta se oli semmonen – hän oli kuitenkin vienyt sen perinteisen tavan opettaa siihen digitaaliseen maailmaan ja se oli saanut valtavan suosion tuolla lasten ja nuorten keskuudessa, kun nyt on niin paljon näitä etätreeniä ja ihmiset alkaa ehkä siihen purtua. Siitä jotenkin paistoi läpi semmoinen inhimillisyys, että kyllä mä kovasti kannustan seuroja esittämään eri tavoin – vähän kuin tanssiin kutsua voisiko sanoa. Kannustan tosi kovasti siihen, että kutsukaa ihmisiä seuratoimintaan ja ajatelkaa se avoimesti läpi elämänkulun. Tavoitelkaa, yrittäkää monipuolistaa sitä omaa toimintaanne lapsista ihan niin kuin aikuisiin ja jopa iäkkäisiin läpi elämänkulun. Se voi tarjota ihan uudenlaista kasvun mahdollisuutta. Toki ymmärrän, että tällä hetkellä se on äärimmäisen vaikeata ja sekin, mitä mä olen seurojen kanssa jutellut niin tämä korona… Sanotaanko, että nyt se toiminnan kehittäminen voi tuntua henkisesti erityisesti tosi vaikealta, kun yritetään pysyä hengissä ja yritetään saada ne toiminnasta esimerkiksi pois pudonneet lapset ja nuoret pysymään toiminnassa tai pidettyä edelleen vapaaehtoiset jollain lailla mukana. Mutta siellä takana, että jos vaan voimia riittävää niin mä kovasti kannustan miettimään sitä, miten kehittää ja miten monipuolistaa sitä toimintaa ja miten nykyteknologian avulla tavoittaa heitä. Kyllä mä sitten kannustan myös semmoisiin niin kuin – ei kaikkea tarvitse opetella uusiksi. Mä olen huomannut, että tänä erikoisena aikana tekeminen inhimillisyys puree kaupan. Kaupan ilmoitusseinällä oli yksi päivä ilmoitus, että tuletteko ryhmäliikuntaan tänne ja tänne ulko- puistoon jumppaamaan ja mä ajattelin, että ei hitsi, että! Ja siitä oli kaikki nypitty ne tietkö, kun vanhanaikaisesti on tehty puhelinnumeroita, että mikä nyt sitten onkaan oikea tapa, mutta myös tällainen hyvin aito ja inhimillinen tvisti kyllä puree tällä hetkellä. Ihmiset kaipaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä olemista. Miettikää avoimesti, mutta ehkä nyt näin ammatillisesti ajatellen niin kyllä mä näen, että tuossa digitalisaatiossa on valtavasti mahdollisuuksia tavoittaa ihmiset ja sitten tietenkin miettiä seuran vahvuuksien kautta, että mikä on se ydintoiminta, missä me ollaan tosi hyviä. Miten edistää sitä ja olisiko meillä nyt sitten vielä resursseja satsata johonkin uuteen ja kehittää mahdollisesti uutta. Ja siihen mä kannustan, että jos kehitätte jotain uutta niin ottakaa nuoret mukaan siihen ideointiin. Sieltä saattaa tulla semmoisia avauksia, jota me ei olla edes ajateltukaan.

Aliisa Varuhin: [00:18:03] Tosi tärkeitä nostoja. Sä ootkin maininnut tässä muutaman kerran tämän vapaaehtoisuuden ja ylipäätään vapaaehtoistoiminnan, mikä voidaan nähdä tämäm suomalaisen seuratoiminnan erikoisuutena. Toki samalla on huomioitava, että ehkä tämä nykysuunta on enemmän tällainen ammattilaistuminen ja se ammattilaisten määrä seuroissa lisääntyy jatkuvasti ja erityisesti viime vuosina on kasvanut merkittävästi. Niin mikä seuratoiminnan ammattimaistumisen taustalla vaikuttaa?

Jaana Laurila: [00:18:35] Lämsä Jari on yksi Suomen johtavia asiantuntijoita, kun puhutaan liikunnan ja urheilun ammattimaistamisesta ja hän on kirjoittanut blogissaan vuosi sitten seuraavaa: “Virallisesti urheilija muotoutui ammatiksi Suomessa vuosien ’94-2000 välisenä aikana. Urheilija todettiin ensin vakuutusoikeudessa oikeudellisesti päteväksi ammatiksi, jonka jälkeen valmisteltiin erillinen urheilijan sosiaaliturvalainsäädäntö, joka astui voimaan vuonna 2000. Sen jälkeen urheilijan ammattia ryhdyttiin käsittelemään muihin ammatteihin verrattavalla tavalla. Urheilijat solmivat työsuhteita, tekevät työtä urheiluseuralle, joka puolestaan maksaa työn tekemisestä palkkaa ja valvoo työn suorittamista. Työsuhteen kautta ammattiurheiljoille muodostuu turva loukkaantumisen ja eläköitymisen varalle. Tämä urheilijan ammattimaistuminen merkitsee myös muiden toimijoiden ammattimaistamista. Ammattiurheilija tarvitsee rinnalleen ammattivalmentajan ja tukitiimin ja sama pätee myös organisaatioihin. Jääkiekon SM-liigajoukkueet työllistävät yhteensä noin 1000 henkilöä vakituisesti ja lisäksi suuren määrän tilapäisesti ottelutapahtumiin liittyen.” Tämä oli siis Jari Lämsän blogista lainattua. Voisin todeta tähän, että seuratoiminnan laatuvaatimukset on tosiaan kasvaneet. Liikkujat odottaa korkeatasoista vastinetta rahoilleen, vanhemmat odottaa laadukasta, turvallista, vastuullista ja osaavaa ohjaaja- ja valmennustoimintaa. Osa seurojen järjestämistä tapahtumista alkaa olla jo sen verran isoja ja vaativia, että niiden toteuttamiseen tarvitaan vapaaehtoisten lisäksi rautaista erityisosaamista ja liiketaloudellista näköä eli ammattilaisia. Osa vapaaehtoisista ei myöskään halua antaa seuratoimintaan kaikkea vapaa-aikaansa, mikä on ihan okei ja heidän tehtävien keventäminen ja panoksen suuntaaminen juuri heille mielekkäisiin tehtäviin ihan niin kuin huutaa ammattilaisia. Mä tossa tota… Tämä oli erikoinen kesä, joka meillä jäi taakse ja toivottavasti pian tästä ponnistetaan jo normaalimpiin urheilutapahtumiinkin. Mulla tuli heti mieleen nyt tässä tuo viime kesäinen yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelu ja Tampereen Pyrintö oli siellä isona yleisseurana tätä isossa tilanteessa. Juttelin heidän urheilutoimenjohtajan Elisa Hakasen kanssa, niin kyllä muistaakseni – nyt ei ehkä ihan kohdilleen – mutta muistaakseni oli niin, että heillä noin 2 500 jäsentä ja oliko vapaaehtoisten määrä niin 1 600. Se on aivan käsittämätön määrä. Ellen muista ihan väärin, mä tapasin myös Lahden Hiihtoseuran edustajia niin siellä vastaava luku taisi olla 1 000. Jos mietitään, että minkälaisia tapahtumia, vaikka Lahdessa Lahti tai hiihtoseura ja sitten Pyrintö järjestää niin me ollaan täysin riippuvaisia näistä vapaaehtoisista, mutta sitten kyllä nämä vapaaehtoiset tarvitsevat sitten ammattilaisia johtamaan sitä koko orkesteria. Musta on mahtava nähdä, että esimerkiksi Pyrinnöllä on jo niin kova kokemusta tai myös Lahden Hiihtoseuralla, että se vähän kulkee niin kuin juna. He tietävät. He ovat tehneet sitä niin paljon ja se työnjako on ymmärtääkseni niin hienosti, että se ei ole kellekään liian iso kuorma. Ainakin itse, mitä nyt… No esimerkkinä vielä Paavo Nurmi Games, jossa viime kesänä kävin niin jotenkin se ilme vielä oli niin kuin hyvin stressitön ja ihmisiä oli riittävästi ja tekijöitä oli riittävästi ja se oli selkeästi todella laadukkaasti organisoitu ja katsojana oli turvallinen olo ja kaikki oli huomioitu, mitä pandemia meiltä tänä päivänä edellyttää näinä aikoina. Niin tämä vapaaehtoistoiminta on kyllä semmoinen, josta voisin puhua ihan toisen oman bloginsa. Ehkä vielä semmoinen yksi, mitä tässä muistelen, että viime kesänä mä juoksin pääkaupunkijuoksun ja seurasin sitä vapaaehtoisten toimintaa; liikenteenohjaajia, toimitsijoita, varustepisteen hoitajia, niitä makkaran paistajia ja siisteydestä huolehtivia, kaikkia… Osa valmistui meidän siinä lähtiessä juoksuun jo tuotepalkintojen jakoa ja vesipisteiden järjestelyjä. En usko, että meillä on koskaan niin paljon ammattilaisia, että he voisivat millään paikata vapaaehtoisten tätä korvaamatonta työtä. Se, mikä mulla vaan tietenkin pisti silmään ja mikä varmasti me kaikki tunnistetaan, että esimerkiksi tässä juoksutapahtumassa niin vapaaehtoiset oli pääosin hieman iäkkäämpiä +50-60-70. Meidän onkin hyvä pohtia, kuinka me tavoitetaan uudet sukupolvet ja houkutellaan heidät mukaan tähän kansalaistoimintaan. Rahaa ei varmasti ole liikaa tulevaisuudessakaan, joten toiminnan on tarjottava jotain erityistä, jotain sellaista, joka on heillekin itseään suurempaa. Mä olen kokenut aina – mä en ole yksin voittanut juuri mitään, että kaikki isoimmat jutut on niin kuin aina voitettu porukalla ja mun mielestä tuo seuratoiminta on parhaimmillaan sitä, että sä koet jotain itseäsi suurempaa. Sä olet osa jotain sellaista, mitä sä et yksin voi saavuttaa tai tuntea. Nyt meidän pitäisi tunnistaa, että mikä kiehtoo näitä uusia sukupolvia. Mihin he tarttuu ja osallistu. Meidän tulisi tarjota aidosti heille mahdollisuus vaikuttaa. Haluan silti korostaa, että molempia tarvitaan – niin vapaaehtoisia kuin ammattilaisia. Totta kai mä haluan, että liikunta ja urheilu koko ajan näyttäytyy ammattimaisena, ammattimaisempana ja tietenkin se tarkoittaa, että meidän pitää saada houkuteltua sinne parhaat tekijät.

Aliisa Varuhin: [00:24:03] Kyllä. Joitain esimerkkejä tulikin jo esiin, mutta miten tämä ammattimaistuminen ehkä sitten siellä ruohonjuuritasolla siellä seuroissa näkyy?

Jaana Laurila: [00:24:15] No ehkä muutama ajatus, että ihan palkkaa saavina toimijoina. Se tarkoittaa kasvavaa ja monipuolisempaa toimintaa, varmasti myös lisääntyvää bisnesajattelua ja laadukkaampaa ja yksityiskohtaisempaa toimintaa esimerkiksi valmentautumisessa. Jos nyt mennään sitten seuratoimintaan tai jo lähelle urheiluakatemiaympäristöjä, joissa seuroilla on myös merkittävä rooli siinä rinnalla niin kyllähän se tarkoittaa koko tässä meidän verkostossa, yhteisössä sitä, että vaikka valmentautumiseen liittyen, että meillä on enemmän asiantuntijoita. Ruvetaan puhumaan jo ravintoasioista, unesta, fysiikkavalmennuksesta, palautumisesta – kaikesta siitä. Enää ei ole välttämättä vaan niin kuin urheilija-valmentaja -pari, vaan siinä ympärillä enemmän näitä ammattilaisia. Tämä nyt ehkä niin kuin kilpa- ja huippu-urheilun esimerkkinä, mutta sitä se tarkoittaa. Toivon, että lisääntyvässä määrin korvausta saavia toimijoita. Silloin heillä on aikaa ja resursseja aidosti kehittää sitä seuratoimintaa.

Aliisa Varuhin: [00:25:16] Säkin olet paljon puhunut tästä yhteisöllisyyden merkityksestä ja ylipäätään tuossa seuratoiminnan kentällä, että se yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen on todella merkittävä juttu. Niin onko tällä ammattimaistumisella tai sillä ammattilaistumisen lisääntymisellä niin uskotko, että sillä on vaikutuksia siihen seuran yhteisöllisyyteen?

Jaana Laurila: [00:25:36] Meidän tulee vaalia yhteisöllisyyttä ammattilaisuuden kasvaessa, että seurakulttuuri on mun mielestä niin valtavan tärkeää niin seuralle kuin sitä ympäröivälle yhteisöllekin. Parhaimmillaan – mun mielestä ammattimaistaminen jopa turvaa, suojelee ja edistää tätä, ja sitä osataan tukea ja korostaa esimerkiksi viestinnässä. Kyllä toivon tosi paljon, että me lisääntyvässä määrin tunnustetaan väriä ja sitä logoa rinnassa. Jokainen, joka pääkaupunkiseudulla asuu, tietää minkälainen brändi vaikka HIFK on. Musta niillä on makea huumori siinä niiden viestinnässä ja semmoinen omanlaisensa meininki niin se kuitenkin kertoo siitä, että ammattilaiset taustalla ollut miettimässää sitä, minkälainen heidän seuraidentiteetti on ja minkälaista läppää he voivat heittää maakunnista tuleville vastustajilleen. Se puree, koska se on hyväntahtoista ja se on heidän näköistään, niin kyllä mä tosi paljon toivon, että ammattilaiset pystyvät vain edistämään tätä kulttuuria, mikä eri seurayhteisöillä on. Kyllähän se on selvää, että hyvin johdettu seura tuottaa myös menestystä. Se menestys voi tarkoittaa hyvää taloudellista toimintaa, monipuolista tarjontaa isolle joukolle liikkujia tai sitten ihan esimerkiksi huippu-urheilumenestystä. On tärkeää, että me edistetään seurajohtajien osaamista ja ammattilaisuutta ja ammattimaisuutta. Silti meistä kaikki tietää, että ei ammattimainen toiminta – ei se välttämättä edellytä ammattilaisuutta. Joskus ammattimainen toimija saattaa olla kovempi tekijä kuin ammattilainen. Paljon on ihan kiinni meistä itsestämme, mutta totta kai se, että saat korvausta ja sulla on aikaa ja resursseja niin se edistää sitä, että voit toimia ammattimaisemmin ammattilaisena. Olipa sanojen pyörittelyä, mutta saitte varmaan kiinni mitä tarkoitin.

Aliisa Varuhin: [00:27:38] Kyllä. No millä tavoin ammattimaistumisen kehityskulkua edistetään Olympiakomiteaan ja sitten taas lajiliittojen toimesta? No ehkä jotain haasteitakin on noussut tässä keskustelussa jo esiin, mutta millä tavoin sitten sellaisiin haastaviin asioihin vastataan?

Jaana Laurila: [00:27:54] Me pyritään vahvistamaan seurojen työnantajaroolia ja osaamista työnantajana. Suomessa on tosi, tosi erilaisia seuroja ja he tarvitsevat hyvin erilaista tukea. Esimerkiksi lasten ja nuorten harrastustoimintaan keskittyneet seurat tarvitsevat hyvin erilaista tukea kuin ammattilaisseurat liigatasoilla. Sellaiset seurat, jotka keskittyvät esimerkiksi kilpa- ja huippu-urheilutoimintaa ja heillä on jo valtavasti tapahtumia ja isot liikevaihdot ja paljon ammattilaisia – kiinteitä kuluja. Tähän haasteeseen esimerkiksi halutaan vastata huhtikuussa alkavalla Johtamisen erikoisammattitutkinnolla, joka starttaa Kuortaneen urheiluopistolla. Me tuossa selvitettiin yhdessä huippu-urheiluyksikön kanssa, että mistä seuroista meidän nykyiset apurahaurheilijat tulee. Mua kiinnosti valtavasti huippu-urheilumenestyksen kannalta tietää, missä näiden urheilijoiden toimintaympäristö on, ketkä näitä seuroja johtaa, mikä näitä yhdistää, mistä se menestys kumpuaa ja me tunnistettiin se… Kiersin tuossa viime vuoden puolella kaikki liikunnan aluejärjestöt ja samalla tein seuravierailuja niin kyllä nämä seurat, jotka sitten ovat jo hyvin lähellä, sitä toimivat hyvin ammattimaisesti ja heillä on jo ammattilaisia ja usein he keskittyvät myös kilpa- ja huippu-urheiluun niin  kyllä siellä tuli tosi vahvasti esiin, että he tarvitsevat tukea työnantajaosaamiseen ja esimerkiksi verotukseen. Tämä on nyt esimerkki tämä johtamisen erikoisammattitutkinto, mikä tosiaan Kuortaneella toteutetaan. Tämä on tarkoitettu edistämään erityisesti juuri näiden kilpa- ja huippu-urheiluun keskittyvien seuroja ja akatemiajohtajien osaamista ja tämä osaamisen kehittäminen on erityisen tärkeää, koska tämä toimintaympäristö on tosi moninainen ja nämä muutokset on ihan jatkuva osa arkipäivää. Tämä koulutusohjelma mahdollistaa sen, että kentän toiveisiin kyetään jatkossa vastaamaan entistä paremmin. Mä myös haluaisin sen, että aidosti, kun me yritetään saada lapsille ja nuorille sitä fiilistä, että niistä – jos sulla on paloa, susta voi tulla vaikka huippu-urheilija tai susta voi tulla ihan mitä vaan. Sä voit olla onnellinen sun elämässäsi ja menestyä – mitä ikinä se onkaan. Vastaavasti haluaisin, että kun puhutaan urheilijan polusta tai valmentajapolusta, mä haluaisin kyllä, että puhutaan myös seuratoimijoiden polusta. Että sä voit lähteä mukaan tähän kansalaistoimintaan ja järjestötoimintaan. Kyllä meidän tosi keskeinen tavoite on Olympiakomiteassa, että tämä seuratoiminnan johtaminen vahvistuu ja sen laatu paranee ja halutaan edistää näiden urheiluseurajohtajien ja -toimijoiden osaamista ja kasvattaa seuratoiminnan tiedolla johtamista. Ihan sen takia, että tämä dataan perustuva päätöksenteko on luotettavaa. Haluan, että me näyttäydytään ammattimaisemmin ja lisäksi työnantajaosaamisen verkosto ja vapaaehtoisten johtamisen huomioiminen ja kehittäminen niin ne on tällä hetkellä tosi tärkeässä roolissa. Se on erittäin haastava juuri nyt pandemian aikana, mutta me halutaan osaltamme myös olla lisäämässä just tätä alan arvostusta ja sitä upeaa innostusta ja intohimoa, mitä liikunta ja urheilu parhaimmillaan tarjoaa. Huomasin, tuolla oli LIKES:llä oli… Meidän tehtävähän on auttaa myös seuroja ymmärtämään muun muassa milloin kannattaa palkata päätoiminen työntekijä. LIKES on tutkinut yhden tunnusluvun – ihan mielenkiinnosta haluan nostaa esille: silloin, kun seurassa on lähes 400 harrastajaa niin on aiheellista pohtia päätoimisen työntekijän palkkaamista ja tässä kohtaa tietenkin silloin, kun sitä palkkaamista tehdään – on se sitten seura tai lajiliitto – niin kyllä me halutaan olla auttamassa siihen, että he saisivat parhaat mahdollisuudet onnistua tehtävässään ja meillä on paljon työkaluja ja erilaisia palveluita, millä me voidaan sitä edistää.

 

Aliisa Varuhin: [00:31:44] Tämä digitalisaatio toimii varmasti aika hyvänä esimerkkinä, mikä tässä keskustelussa on noussut esiin, esimerkkinä siitä, että yhteiskunta muuttuu ja seurojen on kehitettävä toimintaa jatkuvasti. Ikään kuin sillä tavalla, että se seuran kehittäminen on sen seuran elinehto. Niin millä tavoin seurojen kehittäminen näkyy tällä seuratasolla ja seuroissa?

Jaana Laurila: [00:32:06] Se on sitä sujuvaa arkea. Asiat sujuu, toiminta on laadukasta, vastuuhenkilöt tietää omat roolinsa, toiminta on vastuullista ja siinä huomioidaan esimerkiksi ympäristön muutoksia. Kehittäminen tunnistetaan osaksi normaalia seuratyötä ja toimijoilla on siihen aikaa ja tarvittavat resurssit. Tietenkin on tärkeää, että seuran strategia toteutuu seuratoimijoiden työssä. Strategian vieminen toimintaan on edelleen usein tosi vaikeata. Tosi usein me ollaan äärimmäisen hyviä kaikki kehittämään asioita, mutta sitten se toimeenpano, se toimittaminen saattaa jäädä vähän kesken. Joskus ruvetaan kehittämään jo uutta ja mittaamaan tuloksia ennen kuin kunnolla on edes toimeenpantu. Mä kyllä kannustan välillä meitä kaikkia työssämme ja myös seuroja – erityisesti, jos on henkilöistä pula -niin less is more. Valitaan ne sodat, jotka halutaan voittaa tai taistella tai asiat, joissa halutaan aidosti edistyä. Niin se toimeenpano on joskus tosi haastavaa. Onhan tällä strategialla oltava vahva yhteys kehittämistoimintaan. Mun mielestä tällä seurakulttuurilla on suuri merkitys silloin, kun kehitetään seuroja ja niiden toimintaa. Parhaimmillaan seurassa on hyväksytty jatkuvan kehittymisen tarve ja toimijoiden asenne kehittämistyöhön on myönteinen. Tätä on muun muassa tutkinut Ritva Ranta väitöskirjassaan sekä meidän kollega Olympiakomitean Anna Kirjavainen opinnäytetyössään.

Aliisa Varuhin: [00:33:44] Kyllä. No miten Olympiakomitea ja lajiliitot on mukana ja tukee tätä seurojen kehittämistä?

Jaana Laurila: [00:33:52] Me kehitetään sitä aktiivisesti muun muassa Tähtiseura-ohjelman avulla eli tämä Tähtiseura-ohjelma on Olympiakomitean, lajiliittojen ja aluejärjestöjen luoma laatuohjelma. Keskeisenä ideana on tarjota seuroille väylä kehittää toimintaansa. Tämä Tähtiserua-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden kehittää niin lasten ja nuorten kuin aikuisten sekä huippu-urheilun osa-alueita seuran toiminnassa. Suomessa on jo lähes 600 Tähtiseuraa. Vastaavasti sitten Olympiakomitean Suomisport on muuttanut urheiluyhteisöä digitaaliseksi jo vuodesta 2017. Silloin julkaistiin Suomisportin liittojen palvelut. Eli merkittävä osa lajiliitoista pyörittää esimerkiksi kilpailulisenssinsä liittopalvelun kautta. Nyt sitten Olympiakomitea on kehittänyt tätä seurapalvelua vaiheittain. Ensin julkaistiin tosiaan tämä Tähtiseuran laadun kehittämisen verkkoalusta vuonna 2018 ja sen jälkeen vuonna 2019 OKM:n seuratuen hakupalvelu ja tätä kautta Suomisportilla on jo tuhansia seurakäyttäjiä alustalla. Vuodesta 2019 alkaen ollaan yhdessä seurojen kanssa kehitetty seuratoiminnan digitalisoimiseksi tätä seurapalvelua ja sen tavoite on ihan puhtaasti helpottaa meidän liikkujien arkea. Tämä julkaistiin tammikuussa 2021 eli tämä on todella uusi palvelu ja kannustan teitä kaikkia seuraihmiset, jos kuulette niin tutustumaan tähän. Eli tavoitteena on se, että liikkuja, esimerkiksi minä, pystysin mobiilisti katsomaan omat harrastukseni tai vaikka alaikäisten lasten, huollettavien, harrastukset ja katsoa, että milloin mulla on treenit. Mä pystyn ilmoittautumaan, pystyn hoitamaan maksut, pystyn olemaan ryhmissä mukana, mä pystyn lähtemään mukaan tapahtumiin, mä voin hoitaa vaikka varustepaketin tai jäsenmaksun tai mitä tahansa. Ennen kaikkea näille seuratoimijalle, joista tosi moni on edelleen vapaaehtoinen, me toivotaan, että se auttaisi siihen, että sieltä kentän laidalta me kaikki voitaisiin hallinnoida sen seuran toimintaa. Jos sä olisit vaikka jonkun ryhmän valmentaja ja ohjaaja, niin pystyt sieltä hoitamaan sitä ryhmän treenikalenteria, lisäämään tapahtumia, lisätä maksuja ja hallinnoida sitä koko seuran ja ryhmän ja joukkueiden toimintaa. Tämä on iso juttu. Tämä on tosi iso juttu, että Suomisportia käyttää jo nyt yli puoli miljoonaa suomalaista. Tässä on mukana 1 600 seuraa ja 90 lajiliittoa. Tää on niin kuin sellaista työtä, että vaikka meistä aika jättäisi niin tämä digitalisaatiotyö kyllä jää varmasti meistä jälkeen. Että tämä hirveän tärkeätä nyt, kun puhutaan ihmisten tietoturvasta ja siitä, että toteutuuko yhdistyslainsäädäntä, niin tämä on semmoinen asia, joka on nyt tullut selkeästi Olympiakomitean tehtäväksi tässä urheiluyhteisössä ja me halutaan – me ollaan tähän kovasti jo satsattu ja me halutaan tähän panostaa, että se arki liikkujalle ja arki seuratoimijalle olisi mahdollisimman jouhevaa. Vastaavasti sitten liittotasolla: arki näille liiton toimijoille olisi hyvää. Parhaimmillaan se on myös sitä, että nappia painamalla aletaan saamaan sitä dataa. Aidosti sitä tiedolla johtamista, että me näyttäydytään myös luotettavina siinä kohtaa, kun jaetaan tukieuroja tai muuta niin aidosti nähdään, miten nämä jäsenet on eri seuroissa, eri lajiliitoissa ja niin edelleen. Seuratukihan menee jo nyt – se on OKM:n jakamaa tukea, mutta se menee tämän Suomisport-järjestelmän kautta teknisesti. Mä olen paljon puhun siitä, että meidän tulisi tehdä Olympiakomiteassa jotain valtakunnallista ja jotain vaikuttavaa ja jotain sellaista mihin kukaan muu ei tässä yhteisössä ainakaan yksin pysty ja mun mielestä tämä digitalisaatiotyö on helppo allekirjoittaa sellaisenaan, että se on tarjolla kaikille lajeille, kaikille liikkujille ja kaikille seuroille. Se on aidosti semmoinen monen miljoonan ihmisen kansanliikkeen digitaalinen alusta.

Aliisa Varuhin: [00:37:50] No, sä mainitsitkin tästä Tähtiseura-ohjelmasta ja siitä, että millä tavalla se edistää sitä seurojen laatua. Niin millä tavalla puolestaan tämä Tähtiseura-laatuohjelma: mitä se sillä lailla konkreettisesti tarjoaa?

Jaana Laurila: [00:38:03] Joo, keskeinen idea tässä on tarjota seuroille väylä kehittää toimintaa. Tämä Tähtimerkki on lupaus laadusta nykyisille ja uusille seuran jäsenille sekä heidän lähipiirilleen. Tähtimerkin saaneessa seurassa niin siellä toimitaan inhimillisesti, modernisti ja ketterästi siellä jokainen voi urheilla ja liikkua omalla tasollaan ja pohtia omia tavoitteitaan yhä suuremman taustatuen avulla. Tämä laajempi tuki niin tämän avulla on mahdollista säilyttää liikunta osana eri elämänvaiheita ja myös kehittyä huippu-urheilijaksi asti. Tähtimerkit on tosi hienoja tunnuksia, mutta tämä Tähtiseura-ohjelma; haluan korostaa, että se on avoinna ihan kaikille suomalaisille urheiluseuroille. Paljon tärkeämpää kuin se merkki itsessään – niin arvokas kuin se onkin ja se kertoo siitä, että seura on jo auditoitu ja todettu erittäin edistykselliseksi – niin paljon tärkeämpää on kuitenkin se, että lähtee kehittämisen polulle. Sitä voi tehdä pala palalta, että sä voit vaikka lähteä – valita sieltä vaikka, että me halutaan kehittää seuran viestintää. Siellä on erilaisia osa-alueita, joiden kautta pystyy lähtemään kehittämään. Tää on just sitä tanssiin kutsua, johon mä haluaisin kutsua kaikki seurat. Sen ei tarvitse olla niin raskasta, että pitäisi heti lähteä vaikka sitä Tähtimerkkiä kohti. Voidaan vähän lähteä palastellen liikkeelle ja voidaan jutella siitä, että minkälaista apua teidän seura just tarvitsisi tällä hetkellä. Tähän Tähtiseura-ohjelmaankin liittyy sitten tämä verkkopalvelu-osuus. Se on myös avoinna kaikille. Sen avulla seura voi tosiaan kehittää toimintaansa ja tavoitella näitä merkkejä maksuttomassa palvelussa. Urheiluseura voi tosiaan kehittää toimintaansa. Jos te lähdette sinne mukaan, niin se palvelu ohjaa hienosti eteenpäin ja meidän tiimi on siinä tukena, että se kehittää toimintaa sillä lailla… No ensinnäkin  – miten mä sanoisin – siinä on niin kuin hyvä lähteä liikkeelle siitä, että seuran on tunnistettava ja saatava… Tehtävä päätös siitä, että ensinnäkin me halutaan lähteä kehittämisen polulle ja saatava semmoinen omanlaisensa nyrkki kasaan. Kannustan kaikkia, että älkää lähteekö yksin liikkeelle, että joku niin kuin nyt yksin kuulee tämän. Kerätkää semmoinen hyvä jengi ympärille. Voi olla, että riittää, että siinä on 3-4-5 – parhaimmillaan tietenkin hallitus. Mutta, että sitä kautta te voitte lähteä miettimään, että mitkä ne on meidän vahvuudet tällä hetkellä, mitkä on meidän heikkoudet, mitä me voitaisiin kehittää. Tutuskaa ohjelmaan ja katsokaa; sieltä löytyy valtavasti erilaisia verkkopalveluja, materiaalia, aineistoa. Meillä on jopa kuntia ja kaupunkeja, jotka ovat ottaneet tämän Tähtiseura-ohjelman; he ovat tutustuneet tähän ja he tunnistavat, että siellä on hienoja kriteereitä seuratoiminnan edistämiselle ja toivon, että joku päivä – joku päivä – tämä Tähtiseura-ohjelma olisi semmoinen suomalaisen seuratoiminnan yhteinen laatutunnus, joka me kaikki tunnistetaan, että vähän laskentatavasta riippuen Suomessa on noin 9 000- 10 000 seuraa, mutta sitten tässä on mukana jo 600, mikä on ihan älyttömän hieno juttu. Mä toivon, että se on semmoinen tunnus – se on sitä jo nyt – että, jos sä vaikka vanhempana mietit, että voidaanko me laittaa nyt se meidän Kalle sinne uimaseuraan vaikka, että onko se varmasti laadukasta se toiminta niin, jos sä näet, että se on Tähtiseura, niin varmasti on. Ne seuraihmiset ovat sitoutuneet tosi laadukkaaseen, turvalliseen ja hyvään seuratoimintaan ja se on erittäin edistyksellistä.Tämä Tähtiseura-ohjelma tarjoaa ehkä niin kuin tiivistetysti niin hyviä työkaluja kehittämiseen sekä asiantuntevien seurakehittäjien avun. Meillä on Suomessa on lajiliitoilla seurakehittäjiä, sitten seurakehittäjiä löytyy myös liikunnan aluejärjestöistä, ja he ovat kaikki seurojen palveluksessa.

Aliisa Varuhin: [00:41:40] Jos ehkä vielä loppuun palataan ihan tähän seurojen kehittämiseen – ehkä vielä yleisemmällä tasolla. Niin millaisiin asioihin tämä seurojen kehittäminen painottuu juuri nyt tällä hetkellä?

Jaana Laurila: [00:41:54] No muista olisi jotenkin kornia tässä nyt puhua vahvasti tästä kehittämisestä ja kannustaa ihmisiä sinne, kun meillä on niin erikoinen erikoinen tilanne päällä, että todennäköisesti aikamme kovin pandemia, niin kyllä meidän on nyt päällimmäisenä mietittävä sitä, että miten me porukalla selvitään tästä korona-ajasta. Ollaan inhimillisiä ja maltillisia. Toivon tosi paljon, että me Olympiakomiteassakin pystyttäisiin luomaan enemmän semmoista vertaistukea seuroille. Mulla olisi idea siitä, että lähdettäisiin miettimään semmoisia yhteisiä webinaareja. Sain yhteydenoton eilen Koripalloliitostasta ja se oli ihan loistava idea siinä, että seurat tarvitsi myös enemmän sellaisia avoimia keskustelutilaisuuksia, joissa voidaan keskustella siitä, että miten menee ja minkälaisia ratkaisuja on löydetty ja mitä päätöksiä on tehty ja muuta. Kyllä mä niin kuin nyt, jos kysyt, että mihin asioihin seurojen kehittäminen juuri nyt painottuu niin tätä pidetään itsestämme ja pidetään kuin seurat pystyssä. Se on niin kuin ihan se primaari. Tuntuisi tosi kornilta nyt puhua jostain muusta. Pidetään huolta siitä, että miten me saadaan mukaan kaikki harrasteurheilijat ja liikkujat, jotka on  mahdollisesti luopunut harrastamisesta koronan aikana ja pidetään huolta siitäc, että vapaaehtoiset, että se yhteisöllisyys säilyy. Totta kai hyvä on miettiä koko ajan taloutta versus korona. No tämä digitaalisuus haastaa seuroja ja kyllä mä totta kai kovasti kannustan kaikkia seuroja siihen, että ottakaa se digiloikka. Nyt voisi olla sille momentum, koska monissa lajeissa kilpailutoiminta on tauolla, joten jos vain rahkeita riittää niin lähtekää mukaan esimerkiksi Tähtiseura-ohjelmaan. Ottakaa meihin yhteyttä ja katsotaan, mitkä työkalut ja mitkä palvelut ovat sellaisia, että voitaisiin edistää just teidän seuran asioita ja vastaavasti sitten tuo Suomisport niin kyllä mä haastan teidät todella kovasti tuohon digiloikkaan. Uskon, että se on meillä meillä edessä ennemmin tai myöhemmin niin nyt voisi olla semmoinen momentum, että jos vaan voimat riittää, mutta ennen kaikkea nyt pidetään toisistamme huolta ja pysytään terveinä ja pidetään huolta erityisesti niistä, joilla on haasteita ja, jotka meinaa jäädä sinne kotisohville illalla eivätkä ehkä jaksa tulla ruutujen ääreen siihen zoom-harjoitukseen tai yhteiseen palaveriin. Yritetään pitää heidät mukana.

Aliisa Varuhin: [00:44:29] Todella tärkeän nosto loppuun. Kiitos ihan hurjan paljon, että tulit vieraaksi Jaana.

Jaana Laurila: [00:44:36] Kiitos tosi paljon ja terveisiä koko suomalaiselle seurakentälle ja pidetään huolta. Kyllä täältä noustaan.

Aliisa Varuhin: [00:44:52] Kiitos vielä kerran Jaana Laurilalle vierailusta OlympiaCastissa ja kiitos myös sulle, että olet siellä kuuntelemassa. Uusien aiheiden parissa tosiaan jatketaan jälleen ensi viikolla ja jotta et missaisi yhtään OlympiaCastin jaksoa, käythän tilaamassa tämän podin sieltä, mistä tykkäät podcastejasi kuunnella. Me arvostetaan myös tosi paljon sitä, jos käyt antamassa meistä arvion, sillä se auttaa meitä kehittymään tulevaisuudessa ja luomaan entistä parempaa sisältöä meidän nykyisille ja potentiaalisille uusille kuulijoille. Ensikertaan!