Turvallinen toimintaympäristö rakentaa urheilijan ja valmentajan välille luottamusta – OlympiaCastin vieraina Katja Kyckling ja Erkka Westerlund

Aliisa Varuhin: Tervetuloa OlympiaCastin seuraan. Tämä on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja, joka on startannut syksyllä 2018. OlympiaCastissa nostamme esiin suomalaisen huippu-urheilun ja seuratoiminnan ilmiöitä, tarinoita ja ihmisiä erilaisista näkökulmista. OlympiaCastin uudet ja vanhat jaksot löydät yleisimmiltä podcastin tarjoajilta. Tänään jakson hostina toimii Aliisa Varuhin.

Aliisa Varuhin: Tämän päivän OlympiaCast-jakson aiheena on vastuullinen valmentaminen ja turvallisen toimintaympäristön rakentaminen. Eli tänään käsitellään hieman sitä, että mistä näissä edellä mainituissa on kyse ja millä tavoin näitä asioita voidaan urheiluyhteisössä edistää. Täällä kertaa studiossa aihetta avaavat Olympiakomitean seura- ja jäsentoimintayksikön asiantuntija Kati Kyckling sekä pitkän valmennusuran tehnyt Erkka Westerlund. Lämpimästi tervetuloa molemmat mukaan.

Erkka Westerlund: Kiitos.

Katja Kyckling: Kiitos.

Aliisa Varuhin: Tässä alkuun teitä jo pikkuisen esittelinkin, mutta voisitte vielä vähän omin sanoin avata, että ketä oikein olette ja mitä teette.

Katja Kyckling: Joo eli Kati Kyckling Olympiakomiteasta, tuolta seura- ja jäsenpalvelusta. Päävastuulla on nyt tällä hetkellä Olympiakomitean juuri avattu Oppimisareena eli tämmöinen verkkokoulutusalusta. Siellä muun muassa juuri avattu tällainen Vastuullisen valmentajan verkkokurssi ja sitä olen ollut sitten tässä konkreettisesti sinne tekemässä.

Aliisa Varuhin: Mitäs Erkka?

Erkka Westerlund: Joo, pitkään on tullut valmennettua, että viisikymmentä vuotta urheilijoita. Nyt mä olen vähän siirtynyt tuonne myös työelämävalmennukseen ja sitten enemmän ehkä urheilua tällä hetkellä, niin taustalla. Olen voimakkaasti mukana Suomen valmentajiin, Suomen ammattivalmentajiin, toiminnassa. Sitten myös yhteyksiä eri puolilla… Niin kuin vähän siellä näyttämön takana, verhojen takana, urheiluasioissa, mutta ei enää ihan siellä eturintamassa.

Aliisa Varuhin: No se tässä mainitsitkin tästä, että tosiaan valmentajaura on ollut aika pitkä. Olisikin ihan kiinnostavaa kuulla sulta, että miten tämä maailma on sun näkökulmasta muuttunut valmentamisen kannalta?

Erkka Westerlund: No joo kyllä se paljon on muuttunut ihan tämän yhteiskunnan kehittymisen mukana ja valmentaminen; mä aika paljon samaistan sen myös johtamiseen, niin meillä oli silloin aikaisemmin, mitä mäkin valmensin monta kymmentä vuotta aika autoritäärisesti, valmentajakeskeisesti monologilla. Jos yksinkertaisesti kuvaisi sitä, mihin tässä ollaan on menty, mihin suuntaan ollaan koko ajan liikuttu, niin se on taas ilman muuta tällaiseen urheilijalähtöiseen valmennukseen. Monologi on on vaihtunut dialogiksi ja sitten hierarkia on vaihtunut ihmisten väliseen luottamukseen. Vaikka tässä nyt yrittää yksinkertaisesti kuvata sitä, niin siinä on aika isosta toimintatapamuutoksesta kysymys ja siihen mun mielestä liittyy hyvin tämän päivän aihekin, tämä vastuullisuus.

Aliisa Varuhin: Kyllä, ihan totta ja just mitä sanoitkin tästä tavallaan, että tämä vastuullisuutta ja tällaisen turvallisen toimintaympäristön rakentaminen on noussut entistä vahvemmin tänä päivänä esiin, niin miten te näette tämän turvallisen toimintaympäristön rakentamisen ylipäätään. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa sitten ihan sen valmentajan näkökulmasta?

Katja Kyckling: No jos miettii sitä turvallisuutta siellä valmennuksessa, niin sehän on kaiken oikeastaan lähtökohta, että ylipäätänsä voidaan mennä ja onnistua siinä valmennuksessa eli kyllähän kaikkien ketä siinä ympärillä on siellä valmennusympyröissä, niin pitää niin kuin ensimmäisenä tuntea olonsa turvalliseksi siellä mukana ja se tarkoittaa ihan fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti, että on semmoinen turvallinen olo. Niin kuin valmentajan näkökulmasta, niin on mun mielestä iso rooli valmentajilla; ei hän sitä kokonaan yksin tee, mutta hän on se, joka tietyllä lailla ottaa ne asiat huomioon ja katsoo, että se kaikki toimii turvallisesti ja vastuullisesti siellä toiminnassa. Mun mielestä sitten, mitä se käytännössä erityisesti on, niin vaatii aika paljon semmoista ennakkotyötä, että tunnistetaan semmoisia riskejä ja riskitilanteita ja pystytään ennalta ehkäisemään, ettei tämmöisiin turvallisuuteen liittyviä asioita tapahtuisi. Toki ainahan jotain voi tapahtua, että sitten meillä olisi myös toimintasuunnitelmat ja ohjeet siitä, miten me sitten toimitaan, kun jotain tapahtuu, ettei siinä vaiheessa sitten olla sormi suussa miettimässä, miten toimitaan. Ehkä näistä lähtökohdista.

Erkka Westerlund: Joo, kyllä vastuullisuus on ehdottomasti osa tämän päivän hyvää valmentajuutta. Niin kuin tuossa aikaisemmin puhuttiin siitä, että tämä on siirtynyt vähän tämmöisestä valmentajakeskeisyydestä ja asiakeskeisyydestä enemmän sinne ihmiskeskeisyyteen, missä niin kuin se kaikkein tärkein asia on on luoda luottamus urheilijan ja valmentajan välille ja siihen luottamukseen mun mielestä sisältyy vahvasta tämä vastuullisuus. Valmentajan tehtävä on auttaa urheilijaa ja kyllä silloin urheilijan pitää tuntea, että hän toimii turvallisessa toimintaympäristössä kaikissa näissä tekijöissä, mitä Katjakin mainitsi. Eli ihan fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti tuntee olonsa hyväksi.

Aliisa Varuhin: Kyllä. Mikä tässä tulikin, että luottamus ja se, että urheilija kokee olonsa turvalliseksi ja huomioiduksi on tosi tärkeä juttu, niin valmentajathan saattaa usein toimia, että on eri ikäisiä urheilijoita ja on eri tasoisia urheilijoita. Mitä te ajattelette, mitä valmentajan on hyvä huomioida, kun hän toimii eri ikäisten ja vaikka tasoisten urheilijoiden kanssa?

Katja Kyckling: No ehkä noista eri ikäisistä ensimmäisenä tulee mieleen, että toki mitä nuorempien kanssa toimii, niin sen enemmänhän tietyllä valmentajalla on – voisiko sanoa vastuuta jo ihan siitäkin syystä, että kyllähän niille lapsille ja nuorille pitää tietyllä lailla myös, jos mietitään turvallisuutta vaikka, niin opettaa niitä asioita ihan eri tavalla, että miten vaikka ne vaikka suojavarusteet siinä lajissa; miten niitä käytetään ja mikä merkitys niillä on tai miten me ylipäätänsä vaikka toimitaan ryhmässä, että miten me huomioidaan muut. Näitä asioita se valmentaja joutuu paljon enemmän opettamaan esimerkiksi pienemmille, että siinä mielessä välillä tuntuu nurinkuriselta, että lapsilla onkin sitten ne ehkä vähiten kokemusta omaavat ja ehkä ihan nuoretkin valmentajat… Se tulee niin kuin eri ikäisistä mieleen, mutta toisaalta sitten muuten, niin kyllähän tosi tärkeää on, että valmentaja tuntee ne, ketä hän valmentaa. Jos siellä on sitten vaikka jotain fyysisiä vammoja tai henkisiä asioita, jotka vaikuttavat siihen urheilijaan siinä hetkessä, siinä valmennustilanteesta, että jotta se valmentaja pystyy tekemään sen valmennustilanteen niin sanotusti turvalliseksi sille urheilijalle, niin hänen pitää tietää näistä asioista ja siinä tarvitaan sitä luottamusta, mistä Erkka puhui ja sitä vuorovaikutusta, että nämä tapahtuu.

Erkka Westerlund: Tässä tullaan nyt ihan keskeisimpään asiaan – ei pelkästään niin kuin iän mukaan erottelemalla ihmisiä. Ihan joka suhteessa meillä on paljon erilaisia ihmisiin. Se mikä on se iso taito, että valmentaja osaa tunnistaa erilaisia ihmisiä ja sitä kautta niin kuin asettua toisen ihmisen asemaan ja tavallaan se vuorovaikutus kohdistaa aina urheilijan mukaan ja urheilijalähtöisesti. Se on se iso taito, mitä me valmentajat tällä hetkellä tarvitaan ja missä meidän pitää kehittyä, että me osataan kohdata erilaisia ihmisiä ja pystyä luomaan kaikille ihmisille se hyvä toimintaympäristö. Kyllä tässä tavallaan on vähän kyse myös siitä yhdenvertaisuudesta, että meidän valmentajien on hyvä ymmärtää erilaisuutta ja osata toimia erilaisten ihmisten kanssa.

Aliisa Varuhin: Jos sitten hypätään tähän vastuulliseen valmentamiseen ja ylipäätään tähän, mitä olette nostaneetkin jo vähän esiin, että haetaan niitä yhteisiä toimintamalleja ja niitähän pitää jollain tapaa rakentaa, että niitä yhteisiä toimintamalleja syntyy, niin esimerkiksi tämä Vastuullisen valmentajan verkkokurssihan on oikein oiva esimerkki siitä, että millä tavalla luodaan niille valmentajille sitä yhteistä ymmärrystä ja yhteistä osaamista siitä tekemisestä. Katja, sähän olet ollut tiiviisti mukana rakentamassa tätä verkkokurssia, niin olisi kiinnostavaa kuulla sulta, että mistä tässä Vastuullisen valmentajan verkkokurssissa ylipäätään on kyse?

Katja Kyckling: Joo, siis lähtökohta, että ollaan tosiaan tehty tällainen helposti saavutettava verkkokurssi ihan kaikille ohjaajille ja valmentajille lajista riippumatta tai kokemuksesta riippumatta. Eli tuolta sieltä lasten ohjaajista, nuorten valmentajiin, huippu-urheilijoiden valmentajiin ja myös sinne aikuisliikkujien ohjaajiin tai valmentajiin, niin heille tämmöinen helposti käytävä kokonaisuus. Ehkä se keskeinen tavoite on nimenomaan tuota, mitä sanoit, että me luotaisiin koko tähän urheiluyhteistyö yhteinen ymmärrys siitä, mitä se hyvä valmentaminen on ja miten rakennetaan sitä turvallista toimintaympäristöä. Tämä olisi niin kuin semmoinen… Voisiko sanoa lähtökohta ja mitä toivotaan, että tämä herättäisi sitä keskustelua eri valmennusryhmissä tai seuroissa, ehkä lajeissakin siitä, että miten me lähdetään parantamaan vielä sitä turvallisuutta siellä omassa toiminnassa, koska kaikilla varmasti on parannettavaa, vaikka on monissa tehdäänkin jo hyvää hyvää työtä näiden osalta. Osoitus on kyllä, että aina löytyy jotain uusia näkökulmia, niin siitä on kyse.

Aliisa Varuhin: Joo. Tässä kurssillahan on aika keskeisenä osana se, että luodaan fyysistä, henkistä ja sosiaalisesti turvallista toimintaympäristöä. Mitä nämä tarkoittaa tai miten te määrittelisitte, että millainen tällainen ympäristö on?

Katja Kyckling: No siis fyysinen turvallisuus varmaan ehkä se tutuin monelle. Eli siinähän tietyllä lailla sitä terveyttä ja kehoa suojellaan niiltä vammoilta tai fyysisiltä riskeiltä niin sanotusti. Mutta tässä verkkokurssilla otetaan myös sitten kantaa siihen, että miten luodaan myös henkisesti ja sosiaalisesti sitä turvallisuutta. Henkinen turvallisuus nyt lähtee siitä, että jokainen voisi kokea kokea itsensä nähdyksi ja kuulluksi ja hyväksytyksi siellä valmennusympyröissä ja pystyy ilmaisemaan omia mielipiteitään, tunteitaan, kokemuksiaan. Eikä ole semmoista pelkoa epäonnistua myöskään, että siitä lähtien. Sosiaalisesti turvallinen on sitten ehkä siihen ryhmähenkeen, ilmapiiriin, mikä siellä ryhmissä tai valmennustilanteissa vallitsee, että siellä on hyvä henki. Ei kiusata, ei ole loukkaavaa kohtelua, ei ole tätä epäasiallista käytöstä, mistä tänä päivänäkin paljon puhutaan. Näitä osa-alueita kaikkia siinä kurssilla käsitellään.

Erkka Westerlund: Joo ja taas, jos jatkan tuota Katjan vielä eteenpäin, niin tämä asettaa valmentajille kovia haasteita, että sä pystyt ymmärtämään toisten tunteita. Se tarkoittaa sitä, että valmentajan pitää tuntea itsensä hyvin. Varsinkin, kun puhutaan tästä henkisestä turvallisuudesta, joka on hyvin lähellä sitä sosiaalista turvallisuutta, niin että valmentaja tuntee itsensä ja ymmärtää henkisen puolen kokonaisuuden. Sen oman prosessin kautta osaa myös sitten asettua vähän sen toisen ihmisen asemaan, mikä tässä on ihan tärkeintä. Mun mielestä tämä verkkokoulutus antoi hyvän kuvan tällaisesta kokonaisuudesta, että kuinka isosta asiasta kuitenkin on kysymys ja miten kaikki liittyy kaikkeen ja tästä muodostuu iso kuva. Mun mielestä se on hyvä asia, että valmentaja ymmärtää, että ei tässä nyt pelkästään ole ihan sisäsyrjäsyötöstä kysymys, kun valmennan vaan, että osaa nähdä sen kokonaisuuden, mitä valmentamiseen liittyy ja sen vastuun, mitä valmentamiseen liittyy.

Aliisa Varuhin: Kyllä. Tässä tulikin esiin, että Erkka säkin olet kurssin käynyt suorittamassa ja Katja varmasti jo tämän luomisprosessin kautta olet useampaan kertaan sisällöt käynyt läpi, niin miten ehkä tarkemmin just vielä, että mitä tämä kurssi valmentajalle sitten tarjoaa sinne kentälle?

Erkka Westerlund: No paljon, mutta niin kuin äsken sanoin, niin mun mielestä tämä antaa semmoisen lähtölaukauksen oikeistaan tälle vastuullisuuden tielle. Tästä saa niin kuin sen kokonaiskuvan ja siitä on aika pitkä matka toimenpiteisiin, mutta mä uskon, että just tämän tarkoituskin on se, että me herätetään keskustelua ja sitä kautta toimenpiteitä kentälle. Ennen kaikkea se, että me ymmärretään tällaisen urheilijalähtöisen hyvän valmennuksen yksi iso tekijä on tämä vastuullinen toiminta.

Katja Kyckling: Joo, Erkka sanoi hyvin ne sanat, mitä itsekin. Nimenomaan halutaan herättää niitä ajatuksia ja mitäänhän ei sen kurssin jälkeen tapahdu itsestään, vaan nimenomaan suuri ajatus on se, että sitten lähtisi näitä keskusteluja siellä eri toimintaympäristöissä, että miten tätä tehdään ja tämä olisi se ponnahduslauta nimenomaan sinne, että meillä olisi se yhteinen ymmärrys ja käsitys, että mitä tämä on ja miten me sitä sitten meidän ympäristössä tehdään.

Aliisa Varuhin: Niin eli molemmat varmaan uskotte siihen, että vaikka lähtökohtaisesti kyseessä on vastuullisen valmentajan verkkokurssi, niin tästä on hyötyä myös seuroille ja muille urheilun parissa toimiville?

Katja Kyckling: Joo, itse näen esimerkiksi vaikka tuon seurakentän, niin kyllähän tänä päivänä, niin kuin Erkka ihan alussa sanoi, että yhteiskunta muuttuu, niin kyllähän tämä vastuullisuus yhteiskunnallisessa keskustelussakin nousee tänä päivänä esiin hyvin paljon. Ihan yhtä lailla urheiluyhteisöltä, seuroilta odotetaan vastuullista toimintaa… Niin urheilijat – voisiko sanoa, että ne urheiluseurojen asiakkaat eli urheilijat, lapset, nuoret ja erityiset vanhemmat, niin kyllä ne niin kuin haluavat tulla seuraan tai tuoda lapsensa seuraan, jossa tällaisiin asioihin on kiinnitetty huomiota ja toimitaan niiden hyvien tai vastuullisten ohjeiden mukaisesti. Sen näen kyllä tietyllä lailla työkaluna myös siihen seuran – voisiko sanoa imagon rakentamiseen vastuullisena toimijana.

Aliisa Varuhin: Joo, varmasti.

Erkka Westerlund: Joo. Kyllä samaa samaa mieltä ja se niin kuin ymmärtää, että samaan aikaan, kun tehdään hyvää urheilua, niin me tehdään yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja ennen kaikkea nyt tämän urheilijalähtöisen valmennuksen kauttani, niin vaikutetaan positiivisesti tähän henkiseen kasvuun, minkä lähtökohtana koko tuo vastuullisuusteema on ja se, ettei urheilua vaan mielletäisi pelkästään niin kuin fyysisenä liikkumisena, vaan se on todella hyvä foorumi mielen ja henkisen vahvuuden kehittämiseen ja ja siinä mielessä tämä vastuullinen on todella iso palanen sitä kokonaisuutta.

Aliisa Varuhin: Kyllä ehdottomasti. Hyvin useinhan saatetaan törmätä sellaiseen ajattelumalliin, että ihmiset miettii, että jos jotakin on kerran opittu, niin se osataan sitten sillä tavalla kuin se osataan. Näin viimeisenä halusinkin vähän kysyä tätä, että miksi kaikkien – myös pitkään valmentaneiden valmentajien – on hyvä päivittää sitä osaamista?

Erkka Westerlund: Kun valmennus on muuttunut monologista dialogiksi, niin valmentajan todella pitää ymmärtää, mitä se toinen ihminen ajattelee. Ei sitä, että mitä itse tiedän näistä asioista. Eli meidän oikeastaan tämä valmennuskulttuuri on niin semmoisessa käänteentekevästä tilanteessa, että tämä entinen tapa valmentaa, mitä mäkin tein kolmekymmentä vuotta, niin se ei toimi enää tänä päivänä. Sun pitää oppia, kehittyä ja muuttua, ja tässä tapauksessa nimenomaan siihen suuntaan, et sä kehityt ihmisosaamisessa ja ja ihmisten kanssa toimimisessa. Siihen tämä vastuullisuus on niin kuin tärkeissä roolissa.

Katja Kyckling: Joo ja ehkä vielä se, että koskaan ei olla valmiita, että aina voidaan oppia uutta, mutta ehkä vielä se, mitä kurssin palautteesta olen paljon lukenut. Meillä on paljon kurssilaisia jo siellä ja hyvin paljon tämmöisiä kokeneempiakin valmentajia käynyt sen suorittamassa, niin siellä on paljon semmoisia ajatuksia, että oli paljon tuttuja asioita, mutta silti sai uusia näkönäkökulmia. Oli ne sitten vaikka pieniäkin asioita, niin niitä sai sieltä kurssilta vietäväksi. Ehkä niille kokeneemmille valmentajille myös sanoisin, että nyt on hyvä hetki toimia esimerkkinä ja ajatella ehkä niin, että vaikka itselle asiat olisivat itsestään selviä ja tuttuja, niin se ei välttämättä ole kaikille siinä omassakaan valmennuspiirissä, että tämän jälkeen ne keskustelut siitä, että kaikilla olisi sitten siellä ryhmässä tai seurassa samanlainen käsitys siitä, että mitä se vastuullisuus meillä tarkoittaa ja miten me täällä toimitaan.

Erkka Westerlund: Joo ja tässä samalla se, että me aikaisemmin ajateltiin tällainen koulutus, että me käydään joku koulutus ja sitten me saadaan sieltä todistus ja ollaan valmiita. Meillä on koulutusyhteiskunta Suomessa ja se on hieno asia, mutta nyt mun mielestä tullaan vielä enemmän siihen tilanteeseen, että se paras paikka kehittyä ja oppia on se työympäristö. Joka päivä, kun tekee ja siihen meidän pitäisi mun mielestä tällä hetkellä… Urheilu on ihan loistava foorumi kokemusperäiseen oppimiseen ja meidän pitäisi pystyä siirtämäänkin sitä painopistettä sinne joka päivä työssä oppimiseen, kun me valmennetaan ja siihen tämä verkkokurssi antaa hyvän lähtökohdan nimenomaan siihen isoon kuvaan.

Aliisa Varuhin: Kyllä. Todella hyvin sanottu ja tosi hyviä nostoja aiheesta Kiitos vielä oikein paljon Katja ja Erkka, että tulitte OlympiaCastin vieraaksi puhumaan tästä tärkeästä aiheesta.

Katja Kyckling: Kiitos.

Erkka Westerlund: Kiitos.

Aliisa Varuhin: Kiitos vielä Erkka Westerlundille ja Kati Kycklingille vieraillusta OlympiaCastissa. Vastuullisen valmentajan verkkokurssi on tosiaan suoritettavissa ilmaiseksi oppimisareena.fi -sivustolla tämän vuoden loppuun asti. Eli ehdottomasti nyt, jos joskus kannattaa tämä kurssi käydä suorittamassa. OlympiaCast palaa jälleen ääneen ensi viikolla uusien aiheiden parissa, jotta et missaisi uusia jaksojamme, käy tilaamassa meidät sieltä, mistä tykkäät podcastisi kuunnella. Arvostamme myös kovasti sitä, jos käyt antamassa meistä arvion. Se auttaa meitä kehittymään tuottamaan yhä parempaa sisältöä ja myös näitä uusia kuulijoita löytämään meidän luo. Ensi kertaan.