Urheilijatutkinnon mahdollisuus herätti kiinnostusta SuomiAreenassa
Suomessa voi kouluttautua korkeakoulutasoa myöten taiteilijaksi – esimerkiksi näyttelijäksi tai muusikoksi, mutta urheilussa se ei ole mahdollista. Tarvitaanko Suomessa urheilijatutkintoa? Miksi se olisi tärkeää niin urheilijoiden kuin yhteiskuntamme kannalta?
Tätä pohdittiin tällä viikolla Porin SuomiAreenassa Olympiakomitean, Sivistystyönantajien ja Urheiluopistot ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Panelisteina oli kaksi nykyistä ja kaksi entistä huippu-urheilijaa: Ilkka Herola, Matti Mattsson, Sari Multala ja Tero Kuorikoski. Paneelin juonsi toimittaja Kirsi Alm-Siira. Aurinkoinen Porin kauppatori täyttyi urheilusta kiinnostuneista katsojista.
Kannustava perhe ja menestyvät esikuvat sytyttävät liikunnan kipinää
Yksi aikamme suurimpia haasteita on liikkumattomuus, joka aiheuttaa Suomessa vuosittain yli kolmen miljardin euron kustannukset. Liikunnan kipinän syttymisellä onkin iso merkitys niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Panelistit kuvailivat, että heillä kipinä syttyi liikkuvan lapsuuden ja perheen vaikutuksen myötä.
– Johonkin energiaa oli purettava – vesi oli siihen hyvä elementti. Koko perhe harrasti vesiurheilulajeja ja sitä kautta meikäläisenkin tie uimahallille vei. Ja sillä tiellä ollaan edelleen, kertoi uimari Matti Mattsson.
Myös esikuvat eli menestyvät urheilijat kannustavat liikuntaharrastusten pariin. Huippu-urheilumenestys saa monet liikkumaan.
– Pienenä tuli seurattua montaakin lajia televisiosta. Menestyvät urheilijat olivat rokkistaroja pikkupojan silmin, yhdistetyn urheilija Ilkka Herola muisteli.
Urheilijoiden menestyminen näkyy seuroissa konkreettisesti jäsenmäärien kasvuna. Tokion olympialaisista pronssisen mitalin saavuttanut Mattsson kertoi, että olympiamitalin jälkeen Porin uimaseuraan tuli uusia uimareita jopa enemmän kuin pystyttiin ottamaan mukaan toimintaan.
Panelistit korostivat liikunnan ja urheilun yhteiskunnallista merkitystä. Liikunta vaikuttaa laajasti esimerkiksi valtion talouteen ja ihmisen sosiaalisiin suhteisiin, fyysiseen toimintakykyyn, työkykyyn, virkeyteen ja mielenterveyteen, luetteli kansanedustaja, Olympiakomitean varapuheenjohtaja Sari Multala.
– Jokaisen meidän suomalaisten, varsinkin vanhempien, täytyy kantaa korsi kekoon. Mitä enemmän lapset liikkuvat, sitä paremmin lapset tulevat voimaan. Myös kansantaloudellisesta näkökulmasta meidän täytyy edesauttaa kansalaisten liikkumista, Mattsson vetosi.
Kipinästä kiehtovaan urheilijan ammattiin
Liikunnan ja urheilun yhteys on Herolan mukaan tiivis. Urheilu kannustaa liikkumaan, eikä myöskään ilman liikunnallista elämäntapaa synny huippu-urheilijoita.
– Ilman laajaa pyramidin pohjaa ei ole kärkeäkään. Kun kansalla on vahva liikuntakulttuuri, sitä kautta on myös kriittinen massa tuoda huippuja, korosti liikuntakeskus Pajulahden valmennuskeskuksen johtaja Tero Kuorikoski.
Kun itselleen sopiva liikkumisen tapa löytyy, liikkumisen kipinä voi kasvaa elämäntavaksi, intohimoksi, joskus jopa ammatiksi – muuttaa siis koko elämän.
Urheilijan ammattia Herola ja Mattsson kuvailivat todella monipuoliseksi ja yrittäjähenkiseksi, samalla vaativaksi ja aikaa sitovaksi. Urheilijan ammatti paitsi vaatii, myös antaa paljon.
Urheilijatutkinto saa kannatusta
Taiteen ja kulttuurin aloilla voi kouluttautua ammattilaiseksi korkeakoulutasoa myöten. Suomessa voi valmistua esimerkiksi tanssijan ammattiin ja saada siitä tutkinnon. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole urheilussa.
Mahdollisuus formaaliin koulutukseen erottaa urheilijat paitsi taiteilijoista myös muista urheilun parissa toimivista. Esimerkiksi valmentajat, fysioterapeutit, hierojat, lääkärit, managerit, tapahtumatuottajat ja toimittajat voivat hankkia itselleen tutkinnon. Itse urheilun päähenkilöillä ei tätä mahdollisuutta ole.
– Tärkeää on, että tunnustetaan ja tunnistetaan, että urheilijat oppivat erilaisia asioita, joista on myöhemmin hyötyä työuralla. Vielä parempaa olisi, jos pystyisimme muodostamaan tästä jonkin tyyppisen tutkinnon. Valmennuspuolella näin jo on, Multala kertoi.
Kuorikoski komppasi ajatusta urheilijatutkinnon formalisoinnista. Hänen mukaansa urheilijatutkinnosta olisi hyötyä erityisesti urheilun jälkeisessä urasiirtymässä työelämään ja jatko-opintoihin. Urheilijatutkinto toisi urheilijalle myös jatkotutkinto-oikeuden.
Panelistit pohtivat, että urheilijatutkinnosta olisi hyötyä niin urheilu-uran aikana kuin sen jälkeen. Koulutuksen avulla parannettaisiin valmiuksia ammattiuralle ja tuotaisiin esiin urheilussa syntyvää osaamista sekä sen hyödyntämismahdollisuuksia muussa työelämässä ja muissa tutkintoon johtavissa koulutuksissa.
Herola pohti, että urheilijatutkinnolla voitaisiin konkretisoida työnantajille ja laajemmin yhteiskunnalle, mitä taitoja huippu-urheilijalle on kertynyt uran aikana. Opiskelun ja urheilun yhdistäminen on kauppatieteitä opiskelevalle Herolalle arkipäivää. Viime vuonna hänet valittiin lukuvuoden opiskelijaurheilijaksi.
Mattsson kertoi esimerkin omasta urastaan. Hän on keskittynyt täysin uintiin, eikä ole lukion jälkeen avannut oppikirjoja. Urheilu-uralla on kuitenkin kertynyt paljon osaamista ja taitoja. Hän on toiminut jo kymmenen vuotta yrittäjänä, kuten monet yksilölajien urheilijat. Tulevaisuuden haaveena on Pelastusopisto, jonne Mattsson on tähdännyt urheilu-uran jälkeen jo pienestä asti.
Mitä taitoja urheilijalle kertyy urheilu-uralla?
Tavoitteellisuus. Määrätietoisuus. Uusien asioiden omaksuminen. Paineiden ja vastoinkäymisten sietäminen. Omien rajojen tunnistaminen. Markkinointi-, viestintä- ja esiintymistaidot. Kansainvälistyminen. Yrittäjyys. Yhteistyökumppanuuksien hankkiminen ja hoitaminen. Neuvottelutaidot.
Panelistit luettelivat paljon taitoja, joita ovat oppineet urheilu-uransa aikana.
– Kyllähän urheilijat ovat äärettömän hyviä työntekijöitä. Urheilijat ovat määrätietoisia ja pystyvät suoriutumaan paineen alla, Mattsson muistutti.
Lisäksi osa urheilijoista on mukana vaikuttamisessa, jota kautta saavat yhteiskunnallisia valmiuksia. Sari Multala kiinnostui vaikuttamisesta jo kilpapurjehdusuran aikana ja toimi urheilijavaliokunnan puheenjohtajana. Urheilu-uran aikana opittuja taitoja hän hyödyntää edelleen toimiessaan kansanedustajana.
Urheilijatutkinnosta tukea urheilu-uran aikana ja sen jälkeen
Keskustelussa ideoitiin, mitä urheilijatutkintoon voisi kuulua. Urheilijatutkinto voisi panelistien mukaan pitää sisällään koulutusta esimerkiksi itsensä johtamisesta, markkinoinnista ja sponsoroinnista sekä mediasta ja viestinnästä.
Opittavien asioiden tulisi palvella sekä urheilu-uraa että sen jälkeistä aikaa. Lisäksi keskeistä olisi, että urheilijatutkinto voitaisiin suunnitella joustavasti urheilijoiden aikatauluihin sopivaksi.
Urheilijatutkinto mahdollistaisi myös vertaistuen toisilta urheilijoilta, muistutti Multala. Vertaiskeskusteluista olisi välitöntä hyötyä jo uran aikana. Herola painotti, että yhteisön tuen avulla voitaisiin tehostaa uran aikana oppimista, jos tarjoutuisi mahdollisuus asioiden reflektoinnille yhdessä muiden urheilijoiden kanssa.
Multala kertoi, että kaksoisuratyötä on tehty jo pitkään. Kaksoisura-ajattelun tavoitteena on, että urheilija pystyy arjessaan yhdistämään tasapainoisesti tavoitteellisen urheilun ja opiskelun. Urheilijoiden kaksoisuran mahdollistamiseksi arjessa työtä tekevät urheiluakatemiat ja urheiluoppilaitokset.
Urheilijoiden edellytyksiä suorittaa urheilu-uran ohella opintoja edistetään myös osana huippu-urheilijamyönteisten korkeakoulujen laatutyötä, Kuorikoski mainitsi. Huippu-urheilijamyönteisten korkeakoulujen tunnistamiseksi työstetään laatumallia, jossa korkeakoulujen toimintaa arvioidaan määriteltyjen laatutekijöiden perusteella.
Mikä on tärkeintä, mitä olet saanut urheilusta?
Lopuksi toimittaja Kirsi Alm-Siira kysyi panelisteilta, mitä urheilu on heille antanut.
– Omien jaksamisen rajojen tunnistaminen. Se on kaikista tärkein asia, mitä tähän mennessä on oppinut, Herola pohti.
Taekwondotaustainen Kuorikoski on nauttinut urheilun antamasta vapauden tunteesta. Konkreettisena työkaluna urheilu on opettanut selviytymään jännittävistä tilanteista, joita hän koki erityisesti ennen otteluita katsoessaan vastustajiaan silmiin.
Henkinen kasvu ihmisenä on ollut Mattssonille tärkein urheilun anti. Paineensietokyvyn kasvun myötä mahdollistui rauhallisuus jopa olympiafinaalin starttipallilla.
– Urheilu on ollut mieletön ihmisenä kasvamisen matka. Myös matka maailmalla, kun kansainvälinen ymmärrys kasvoi matkustaessa niin erilaisissa maissa ja nähdessä, minkälaisia yhteiskuntia maapallolla on. Sen jälkeen ymmärtää ja arvostaa ihan eri tavalla sitä, kuinka upeassa me saamme elää Suomessa, Multala kertoi.
Katso koko keskustelu videolta MTV Katsomosta.
Teksti: Toni Ahva
Kuvat: Piia Alvesalo / Sivistystyönantajat, urheilijakuvat Jesse Väänänen
Olympiakomitean tavoitteena on vahvistaa huippu- ja ammattiurheilijoiden asemaa siten, että se on yhdenvertainen muihin ammatteihin verrattuna. Teemme vaikuttamistyötä huippu-urheilijoiden sosioekonomisen aseman parantamiseksi, vahvistamme urheilijoiden kaksoisuramahdollisuuksia eri koulutusasteilla sekä selvitämme mahdollisuuksia järjestää tulevaisuudessa urheilijatutkintoon johtavaa koulutusta kaksoisurapolkuun pohjaten. Toimenpidekokonaisuudella edistetään Olympiakomitean strategiassa 2024 olevia huippu-urheilun tavoitteita.
Mikä urheilijatutkinto?
Suomalaiseen kaksoisuramalliin pohjautuva urheilijan koulutus, joka antaa valmiuksia ammattiurheilijan uralle ja muuhun työelämään.
Hyviä malleja löytyy jo esim. kulttuurin ja taiteen alalta, jossa koulutus tukee huippuosaamiseen kasvua, menestymistä ja kilpailuedun hakemista.
Miksi urheilijatutkinto?
Tutkinnosta saadaan valmiuksia ammattiuralle ja jatkokoulutuksiin. Urheilussa syntyvää osaamista opitaan hyödyntämään muissa tutkintoon johtavissa koulutuksissa, urheilijan ammatissa sekä muussa työelämässä.
Myös urheilussa on voitava tavoitella ammattilaisuutta ja huippuosaamista koulutusjärjestelmän tukemana.
Urheilun ammattina ja urheilijan ammattinimikkeenä tulee olla hyväksyttäviä ja muihin ammattinimikkeisiin rinnastettavia suomalaisessa yhteiskunnassa.
Lue lisää: